loppupäätelmä

Finnish

Etymology

loppu +‎ päätelmä

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈlopːuˌpæːtelmæ/, [ˈlo̞pːuˌpæːt̪e̞lmæ]
  • Rhymes: -æːtelmæ
  • Syllabification(key): lop‧pu‧pää‧tel‧mä
  • Hyphenation(key): loppu‧päätel‧mä

Noun

loppupäätelmä

  1. final conclusion

Declension

Inflection of loppupäätelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative loppupäätelmä loppupäätelmät
genitive loppupäätelmän loppupäätelmien
partitive loppupäätelmää loppupäätelmiä
illative loppupäätelmään loppupäätelmiin
singular plural
nominative loppupäätelmä loppupäätelmät
accusative nom. loppupäätelmä loppupäätelmät
gen. loppupäätelmän
genitive loppupäätelmän loppupäätelmien
loppupäätelmäin rare
partitive loppupäätelmää loppupäätelmiä
inessive loppupäätelmässä loppupäätelmissä
elative loppupäätelmästä loppupäätelmistä
illative loppupäätelmään loppupäätelmiin
adessive loppupäätelmällä loppupäätelmillä
ablative loppupäätelmältä loppupäätelmiltä
allative loppupäätelmälle loppupäätelmille
essive loppupäätelmänä loppupäätelminä
translative loppupäätelmäksi loppupäätelmiksi
abessive loppupäätelmättä loppupäätelmittä
instructive — loppupäätelmin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppupäätelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative loppupäätelmäni loppupäätelmäni
accusative nom. loppupäätelmäni loppupäätelmäni
gen. loppupäätelmäni
genitive loppupäätelmäni loppupäätelmieni
loppupäätelmäini rare
partitive loppupäätelmääni loppupäätelmiäni
inessive loppupäätelmässäni loppupäätelmissäni
elative loppupäätelmästäni loppupäätelmistäni
illative loppupäätelmääni loppupäätelmiini
adessive loppupäätelmälläni loppupäätelmilläni
ablative loppupäätelmältäni loppupäätelmiltäni
allative loppupäätelmälleni loppupäätelmilleni
essive loppupäätelmänäni loppupäätelminäni
translative loppupäätelmäkseni loppupäätelmikseni
abessive loppupäätelmättäni loppupäätelmittäni
instructive — —
comitative — loppupäätelmineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative loppupäätelmäsi loppupäätelmäsi
accusative nom. loppupäätelmäsi loppupäätelmäsi
gen. loppupäätelmäsi
genitive loppupäätelmäsi loppupäätelmiesi
loppupäätelmäisi rare
partitive loppupäätelmääsi loppupäätelmiäsi
inessive loppupäätelmässäsi loppupäätelmissäsi
elative loppupäätelmästäsi loppupäätelmistäsi
illative loppupäätelmääsi loppupäätelmiisi
adessive loppupäätelmälläsi loppupäätelmilläsi
ablative loppupäätelmältäsi loppupäätelmiltäsi
allative loppupäätelmällesi loppupäätelmillesi
essive loppupäätelmänäsi loppupäätelminäsi
translative loppupäätelmäksesi loppupäätelmiksesi
abessive loppupäätelmättäsi loppupäätelmittäsi
instructive — —
comitative — loppupäätelminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative loppupäätelmämme loppupäätelmämme
accusative nom. loppupäätelmämme loppupäätelmämme
gen. loppupäätelmämme
genitive loppupäätelmämme loppupäätelmiemme
loppupäätelmäimme rare
partitive loppupäätelmäämme loppupäätelmiämme
inessive loppupäätelmässämme loppupäätelmissämme
elative loppupäätelmästämme loppupäätelmistämme
illative loppupäätelmäämme loppupäätelmiimme
adessive loppupäätelmällämme loppupäätelmillämme
ablative loppupäätelmältämme loppupäätelmiltämme
allative loppupäätelmällemme loppupäätelmillemme
essive loppupäätelmänämme loppupäätelminämme
translative loppupäätelmäksemme loppupäätelmiksemme
abessive loppupäätelmättämme loppupäätelmittämme
instructive — —
comitative — loppupäätelminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative loppupäätelmänne loppupäätelmänne
accusative nom. loppupäätelmänne loppupäätelmänne
gen. loppupäätelmänne
genitive loppupäätelmänne loppupäätelmienne
loppupäätelmäinne rare
partitive loppupäätelmäänne loppupäätelmiänne
inessive loppupäätelmässänne loppupäätelmissänne
elative loppupäätelmästänne loppupäätelmistänne
illative loppupäätelmäänne loppupäätelmiinne
adessive loppupäätelmällänne loppupäätelmillänne
ablative loppupäätelmältänne loppupäätelmiltänne
allative loppupäätelmällenne loppupäätelmillenne
essive loppupäätelmänänne loppupäätelminänne
translative loppupäätelmäksenne loppupäätelmiksenne
abessive loppupäätelmättänne loppupäätelmittänne
instructive — —
comitative — loppupäätelminenne
third-person possessor
singular plural
nominative loppupäätelmänsä loppupäätelmänsä
accusative nom. loppupäätelmänsä loppupäätelmänsä
gen. loppupäätelmänsä
genitive loppupäätelmänsä loppupäätelmiensä
loppupäätelmäinsä rare
partitive loppupäätelmäänsä loppupäätelmiään
loppupäätelmiänsä
inessive loppupäätelmässään
loppupäätelmässänsä 		loppupäätelmissään
loppupäätelmissänsä
elative loppupäätelmästään
loppupäätelmästänsä 		loppupäätelmistään
loppupäätelmistänsä
illative loppupäätelmäänsä loppupäätelmiinsä
adessive loppupäätelmällään
loppupäätelmällänsä 		loppupäätelmillään
loppupäätelmillänsä
ablative loppupäätelmältään
loppupäätelmältänsä 		loppupäätelmiltään
loppupäätelmiltänsä
allative loppupäätelmälleen
loppupäätelmällensä 		loppupäätelmilleen
loppupäätelmillensä
essive loppupäätelmänään
loppupäätelmänänsä 		loppupäätelminään
loppupäätelminänsä
translative loppupäätelmäkseen
loppupäätelmäksensä 		loppupäätelmikseen
loppupäätelmiksensä
abessive loppupäätelmättään
loppupäätelmättänsä 		loppupäätelmittään
loppupäätelmittänsä
instructive — —
comitative — loppupäätelmineen
loppupäätelminensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.