loppuviite

Finnish

Etymology

loppu +‎ viite

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈlopːuˌʋiːteˣ/, [ˈlo̞pːuˌʋiːt̪e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -iːte
  • Syllabification(key): lop‧pu‧vii‧te
  • Hyphenation(key): loppu‧viite

Noun

loppuviite

  1. endnote (annotation placed at the end of a document)

Declension

Inflection of loppuviite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative loppuviite loppuviitteet
genitive loppuviitteen loppuviitteiden
loppuviitteitten
partitive loppuviitettä loppuviitteitä
illative loppuviitteeseen loppuviitteisiin
loppuviitteihin
singular plural
nominative loppuviite loppuviitteet
accusative nom. loppuviite loppuviitteet
gen. loppuviitteen
genitive loppuviitteen loppuviitteiden
loppuviitteitten
partitive loppuviitettä loppuviitteitä
inessive loppuviitteessä loppuviitteissä
elative loppuviitteestä loppuviitteistä
illative loppuviitteeseen loppuviitteisiin
loppuviitteihin
adessive loppuviitteellä loppuviitteillä
ablative loppuviitteeltä loppuviitteiltä
allative loppuviitteelle loppuviitteille
essive loppuviitteenä loppuviitteinä
translative loppuviitteeksi loppuviitteiksi
abessive loppuviitteettä loppuviitteittä
instructive — loppuviittein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppuviite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative loppuviitteeni loppuviitteeni
accusative nom. loppuviitteeni loppuviitteeni
gen. loppuviitteeni
genitive loppuviitteeni loppuviitteideni
loppuviitteitteni
partitive loppuviitettäni loppuviitteitäni
inessive loppuviitteessäni loppuviitteissäni
elative loppuviitteestäni loppuviitteistäni
illative loppuviitteeseeni loppuviitteisiini
loppuviitteihini
adessive loppuviitteelläni loppuviitteilläni
ablative loppuviitteeltäni loppuviitteiltäni
allative loppuviitteelleni loppuviitteilleni
essive loppuviitteenäni loppuviitteinäni
translative loppuviitteekseni loppuviitteikseni
abessive loppuviitteettäni loppuviitteittäni
instructive — —
comitative — loppuviitteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative loppuviitteesi loppuviitteesi
accusative nom. loppuviitteesi loppuviitteesi
gen. loppuviitteesi
genitive loppuviitteesi loppuviitteidesi
loppuviitteittesi
partitive loppuviitettäsi loppuviitteitäsi
inessive loppuviitteessäsi loppuviitteissäsi
elative loppuviitteestäsi loppuviitteistäsi
illative loppuviitteeseesi loppuviitteisiisi
loppuviitteihisi
adessive loppuviitteelläsi loppuviitteilläsi
ablative loppuviitteeltäsi loppuviitteiltäsi
allative loppuviitteellesi loppuviitteillesi
essive loppuviitteenäsi loppuviitteinäsi
translative loppuviitteeksesi loppuviitteiksesi
abessive loppuviitteettäsi loppuviitteittäsi
instructive — —
comitative — loppuviitteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative loppuviitteemme loppuviitteemme
accusative nom. loppuviitteemme loppuviitteemme
gen. loppuviitteemme
genitive loppuviitteemme loppuviitteidemme
loppuviitteittemme
partitive loppuviitettämme loppuviitteitämme
inessive loppuviitteessämme loppuviitteissämme
elative loppuviitteestämme loppuviitteistämme
illative loppuviitteeseemme loppuviitteisiimme
loppuviitteihimme
adessive loppuviitteellämme loppuviitteillämme
ablative loppuviitteeltämme loppuviitteiltämme
allative loppuviitteellemme loppuviitteillemme
essive loppuviitteenämme loppuviitteinämme
translative loppuviitteeksemme loppuviitteiksemme
abessive loppuviitteettämme loppuviitteittämme
instructive — —
comitative — loppuviitteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative loppuviitteenne loppuviitteenne
accusative nom. loppuviitteenne loppuviitteenne
gen. loppuviitteenne
genitive loppuviitteenne loppuviitteidenne
loppuviitteittenne
partitive loppuviitettänne loppuviitteitänne
inessive loppuviitteessänne loppuviitteissänne
elative loppuviitteestänne loppuviitteistänne
illative loppuviitteeseenne loppuviitteisiinne
loppuviitteihinne
adessive loppuviitteellänne loppuviitteillänne
ablative loppuviitteeltänne loppuviitteiltänne
allative loppuviitteellenne loppuviitteillenne
essive loppuviitteenänne loppuviitteinänne
translative loppuviitteeksenne loppuviitteiksenne
abessive loppuviitteettänne loppuviitteittänne
instructive — —
comitative — loppuviitteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative loppuviitteensä loppuviitteensä
accusative nom. loppuviitteensä loppuviitteensä
gen. loppuviitteensä
genitive loppuviitteensä loppuviitteidensä
loppuviitteittensä
partitive loppuviitettään
loppuviitettänsä 		loppuviitteitään
loppuviitteitänsä
inessive loppuviitteessään
loppuviitteessänsä 		loppuviitteissään
loppuviitteissänsä
elative loppuviitteestään
loppuviitteestänsä 		loppuviitteistään
loppuviitteistänsä
illative loppuviitteeseensä loppuviitteisiinsä
loppuviitteihinsä
adessive loppuviitteellään
loppuviitteellänsä 		loppuviitteillään
loppuviitteillänsä
ablative loppuviitteeltään
loppuviitteeltänsä 		loppuviitteiltään
loppuviitteiltänsä
allative loppuviitteelleen
loppuviitteellensä 		loppuviitteilleen
loppuviitteillensä
essive loppuviitteenään
loppuviitteenänsä 		loppuviitteinään
loppuviitteinänsä
translative loppuviitteekseen
loppuviitteeksensä 		loppuviitteikseen
loppuviitteiksensä
abessive loppuviitteettään
loppuviitteettänsä 		loppuviitteittään
loppuviitteittänsä
instructive — —
comitative — loppuviitteineen
loppuviitteinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.