maailmankolkka

Finnish

Etymology

maailman +‎ kolkka

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmɑː(ˌ)ilmɑnˌkolkːɑ/, [ˈmɑ̝ː(ˌ)ilmɑ̝ŋˌko̞lkːɑ̝]
  • Rhymes: -olkːɑ
  • Syllabification(key): maa‧il‧man‧kolk‧ka
  • Hyphenation(key): maa‧ilman‧kolkka

Noun

maailmankolkka

  1. A part of the world.

Declension

Inflection of maailmankolkka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
nominative maailmankolkka maailmankolkat
genitive maailmankolkan maailmankolkkien
partitive maailmankolkkaa maailmankolkkia
illative maailmankolkkaan maailmankolkkiin
singular plural
nominative maailmankolkka maailmankolkat
accusative nom. maailmankolkka maailmankolkat
gen. maailmankolkan
genitive maailmankolkan maailmankolkkien
maailmankolkkain rare
partitive maailmankolkkaa maailmankolkkia
inessive maailmankolkassa maailmankolkissa
elative maailmankolkasta maailmankolkista
illative maailmankolkkaan maailmankolkkiin
adessive maailmankolkalla maailmankolkilla
ablative maailmankolkalta maailmankolkilta
allative maailmankolkalle maailmankolkille
essive maailmankolkkana maailmankolkkina
translative maailmankolkaksi maailmankolkiksi
abessive maailmankolkatta maailmankolkitta
instructive — maailmankolkin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of maailmankolkka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative maailmankolkkani maailmankolkkani
accusative nom. maailmankolkkani maailmankolkkani
gen. maailmankolkkani
genitive maailmankolkkani maailmankolkkieni
maailmankolkkaini rare
partitive maailmankolkkaani maailmankolkkiani
inessive maailmankolkassani maailmankolkissani
elative maailmankolkastani maailmankolkistani
illative maailmankolkkaani maailmankolkkiini
adessive maailmankolkallani maailmankolkillani
ablative maailmankolkaltani maailmankolkiltani
allative maailmankolkalleni maailmankolkilleni
essive maailmankolkkanani maailmankolkkinani
translative maailmankolkakseni maailmankolkikseni
abessive maailmankolkattani maailmankolkittani
instructive — —
comitative — maailmankolkkineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative maailmankolkkasi maailmankolkkasi
accusative nom. maailmankolkkasi maailmankolkkasi
gen. maailmankolkkasi
genitive maailmankolkkasi maailmankolkkiesi
maailmankolkkaisi rare
partitive maailmankolkkaasi maailmankolkkiasi
inessive maailmankolkassasi maailmankolkissasi
elative maailmankolkastasi maailmankolkistasi
illative maailmankolkkaasi maailmankolkkiisi
adessive maailmankolkallasi maailmankolkillasi
ablative maailmankolkaltasi maailmankolkiltasi
allative maailmankolkallesi maailmankolkillesi
essive maailmankolkkanasi maailmankolkkinasi
translative maailmankolkaksesi maailmankolkiksesi
abessive maailmankolkattasi maailmankolkittasi
instructive — —
comitative — maailmankolkkinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative maailmankolkkamme maailmankolkkamme
accusative nom. maailmankolkkamme maailmankolkkamme
gen. maailmankolkkamme
genitive maailmankolkkamme maailmankolkkiemme
maailmankolkkaimme rare
partitive maailmankolkkaamme maailmankolkkiamme
inessive maailmankolkassamme maailmankolkissamme
elative maailmankolkastamme maailmankolkistamme
illative maailmankolkkaamme maailmankolkkiimme
adessive maailmankolkallamme maailmankolkillamme
ablative maailmankolkaltamme maailmankolkiltamme
allative maailmankolkallemme maailmankolkillemme
essive maailmankolkkanamme maailmankolkkinamme
translative maailmankolkaksemme maailmankolkiksemme
abessive maailmankolkattamme maailmankolkittamme
instructive — —
comitative — maailmankolkkinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative maailmankolkkanne maailmankolkkanne
accusative nom. maailmankolkkanne maailmankolkkanne
gen. maailmankolkkanne
genitive maailmankolkkanne maailmankolkkienne
maailmankolkkainne rare
partitive maailmankolkkaanne maailmankolkkianne
inessive maailmankolkassanne maailmankolkissanne
elative maailmankolkastanne maailmankolkistanne
illative maailmankolkkaanne maailmankolkkiinne
adessive maailmankolkallanne maailmankolkillanne
ablative maailmankolkaltanne maailmankolkiltanne
allative maailmankolkallenne maailmankolkillenne
essive maailmankolkkananne maailmankolkkinanne
translative maailmankolkaksenne maailmankolkiksenne
abessive maailmankolkattanne maailmankolkittanne
instructive — —
comitative — maailmankolkkinenne
third-person possessor
singular plural
nominative maailmankolkkansa maailmankolkkansa
accusative nom. maailmankolkkansa maailmankolkkansa
gen. maailmankolkkansa
genitive maailmankolkkansa maailmankolkkiensa
maailmankolkkainsa rare
partitive maailmankolkkaansa maailmankolkkiaan
maailmankolkkiansa
inessive maailmankolkassaan
maailmankolkassansa 		maailmankolkissaan
maailmankolkissansa
elative maailmankolkastaan
maailmankolkastansa 		maailmankolkistaan
maailmankolkistansa
illative maailmankolkkaansa maailmankolkkiinsa
adessive maailmankolkallaan
maailmankolkallansa 		maailmankolkillaan
maailmankolkillansa
ablative maailmankolkaltaan
maailmankolkaltansa 		maailmankolkiltaan
maailmankolkiltansa
allative maailmankolkalleen
maailmankolkallensa 		maailmankolkilleen
maailmankolkillensa
essive maailmankolkkanaan
maailmankolkkanansa 		maailmankolkkinaan
maailmankolkkinansa
translative maailmankolkakseen
maailmankolkaksensa 		maailmankolkikseen
maailmankolkiksensa
abessive maailmankolkattaan
maailmankolkattansa 		maailmankolkittaan
maailmankolkittansa
instructive — —
comitative — maailmankolkkineen
maailmankolkkinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.