maailmanloppu

Finnish

Etymology

maailman +‎ loppu

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmɑː(ˌ)ilmɑnˌlopːu/, [ˈmɑ̝ː(ˌ)ilmɑ̝nˌlo̞pːu]
  • Rhymes: -opːu
  • Syllabification(key): maa‧il‧man‧lop‧pu
  • Hyphenation(key): maa‧ilman‧loppu

Noun

maailmanloppu

  1. end of the world, apocalypse

Declension

Inflection of maailmanloppu (Kotus type 1*B/valo, pp-p gradation)
nominative maailmanloppu maailmanloput
genitive maailmanlopun maailmanloppujen
partitive maailmanloppua maailmanloppuja
illative maailmanloppuun maailmanloppuihin
singular plural
nominative maailmanloppu maailmanloput
accusative nom. maailmanloppu maailmanloput
gen. maailmanlopun
genitive maailmanlopun maailmanloppujen
partitive maailmanloppua maailmanloppuja
inessive maailmanlopussa maailmanlopuissa
elative maailmanlopusta maailmanlopuista
illative maailmanloppuun maailmanloppuihin
adessive maailmanlopulla maailmanlopuilla
ablative maailmanlopulta maailmanlopuilta
allative maailmanlopulle maailmanlopuille
essive maailmanloppuna maailmanloppuina
translative maailmanlopuksi maailmanlopuiksi
abessive maailmanloputta maailmanlopuitta
instructive — maailmanlopuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of maailmanloppu (Kotus type 1*B/valo, pp-p gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative maailmanloppuni maailmanloppuni
accusative nom. maailmanloppuni maailmanloppuni
gen. maailmanloppuni
genitive maailmanloppuni maailmanloppujeni
partitive maailmanloppuani maailmanloppujani
inessive maailmanlopussani maailmanlopuissani
elative maailmanlopustani maailmanlopuistani
illative maailmanloppuuni maailmanloppuihini
adessive maailmanlopullani maailmanlopuillani
ablative maailmanlopultani maailmanlopuiltani
allative maailmanlopulleni maailmanlopuilleni
essive maailmanloppunani maailmanloppuinani
translative maailmanlopukseni maailmanlopuikseni
abessive maailmanloputtani maailmanlopuittani
instructive — —
comitative — maailmanloppuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative maailmanloppusi maailmanloppusi
accusative nom. maailmanloppusi maailmanloppusi
gen. maailmanloppusi
genitive maailmanloppusi maailmanloppujesi
partitive maailmanloppuasi maailmanloppujasi
inessive maailmanlopussasi maailmanlopuissasi
elative maailmanlopustasi maailmanlopuistasi
illative maailmanloppuusi maailmanloppuihisi
adessive maailmanlopullasi maailmanlopuillasi
ablative maailmanlopultasi maailmanlopuiltasi
allative maailmanlopullesi maailmanlopuillesi
essive maailmanloppunasi maailmanloppuinasi
translative maailmanlopuksesi maailmanlopuiksesi
abessive maailmanloputtasi maailmanlopuittasi
instructive — —
comitative — maailmanloppuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative maailmanloppumme maailmanloppumme
accusative nom. maailmanloppumme maailmanloppumme
gen. maailmanloppumme
genitive maailmanloppumme maailmanloppujemme
partitive maailmanloppuamme maailmanloppujamme
inessive maailmanlopussamme maailmanlopuissamme
elative maailmanlopustamme maailmanlopuistamme
illative maailmanloppuumme maailmanloppuihimme
adessive maailmanlopullamme maailmanlopuillamme
ablative maailmanlopultamme maailmanlopuiltamme
allative maailmanlopullemme maailmanlopuillemme
essive maailmanloppunamme maailmanloppuinamme
translative maailmanlopuksemme maailmanlopuiksemme
abessive maailmanloputtamme maailmanlopuittamme
instructive — —
comitative — maailmanloppuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative maailmanloppunne maailmanloppunne
accusative nom. maailmanloppunne maailmanloppunne
gen. maailmanloppunne
genitive maailmanloppunne maailmanloppujenne
partitive maailmanloppuanne maailmanloppujanne
inessive maailmanlopussanne maailmanlopuissanne
elative maailmanlopustanne maailmanlopuistanne
illative maailmanloppuunne maailmanloppuihinne
adessive maailmanlopullanne maailmanlopuillanne
ablative maailmanlopultanne maailmanlopuiltanne
allative maailmanlopullenne maailmanlopuillenne
essive maailmanloppunanne maailmanloppuinanne
translative maailmanlopuksenne maailmanlopuiksenne
abessive maailmanloputtanne maailmanlopuittanne
instructive — —
comitative — maailmanloppuinenne
third-person possessor
singular plural
nominative maailmanloppunsa maailmanloppunsa
accusative nom. maailmanloppunsa maailmanloppunsa
gen. maailmanloppunsa
genitive maailmanloppunsa maailmanloppujensa
partitive maailmanloppuaan
maailmanloppuansa 		maailmanloppujaan
maailmanloppujansa
inessive maailmanlopussaan
maailmanlopussansa 		maailmanlopuissaan
maailmanlopuissansa
elative maailmanlopustaan
maailmanlopustansa 		maailmanlopuistaan
maailmanlopuistansa
illative maailmanloppuunsa maailmanloppuihinsa
adessive maailmanlopullaan
maailmanlopullansa 		maailmanlopuillaan
maailmanlopuillansa
ablative maailmanlopultaan
maailmanlopultansa 		maailmanlopuiltaan
maailmanlopuiltansa
allative maailmanlopulleen
maailmanlopullensa 		maailmanlopuilleen
maailmanlopuillensa
essive maailmanloppunaan
maailmanloppunansa 		maailmanloppuinaan
maailmanloppuinansa
translative maailmanlopukseen
maailmanlopuksensa 		maailmanlopuikseen
maailmanlopuiksensa
abessive maailmanloputtaan
maailmanloputtansa 		maailmanlopuittaan
maailmanlopuittansa
instructive — —
comitative — maailmanloppuineen
maailmanloppuinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.