mahduttaminen

Finnish

Etymology

mahduttaa +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmɑhdutːɑminen/, [ˈmɑ̝xdut̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): mah‧dut‧ta‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): mah‧dut‧ta‧mi‧nen

Noun

mahduttaminen

  1. verbal noun of mahduttaa
    1. fitting in, squeezing in

Declension

Inflection of mahduttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative mahduttaminen mahduttamiset
genitive mahduttamisen mahduttamisten
mahduttamisien
partitive mahduttamista mahduttamisia
illative mahduttamiseen mahduttamisiin
singular plural
nominative mahduttaminen mahduttamiset
accusative nom. mahduttaminen mahduttamiset
gen. mahduttamisen
genitive mahduttamisen mahduttamisten
mahduttamisien
partitive mahduttamista mahduttamisia
inessive mahduttamisessa mahduttamisissa
elative mahduttamisesta mahduttamisista
illative mahduttamiseen mahduttamisiin
adessive mahduttamisella mahduttamisilla
ablative mahduttamiselta mahduttamisilta
allative mahduttamiselle mahduttamisille
essive mahduttamisena mahduttamisina
translative mahduttamiseksi mahduttamisiksi
abessive mahduttamisetta mahduttamisitta
instructive — mahduttamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of mahduttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative mahduttamiseni mahduttamiseni
accusative nom. mahduttamiseni mahduttamiseni
gen. mahduttamiseni
genitive mahduttamiseni mahduttamisteni
mahduttamisieni
partitive mahduttamistani mahduttamisiani
inessive mahduttamisessani mahduttamisissani
elative mahduttamisestani mahduttamisistani
illative mahduttamiseeni mahduttamisiini
adessive mahduttamisellani mahduttamisillani
ablative mahduttamiseltani mahduttamisiltani
allative mahduttamiselleni mahduttamisilleni
essive mahduttamisenani mahduttamisinani
translative mahduttamisekseni mahduttamisikseni
abessive mahduttamisettani mahduttamisittani
instructive — —
comitative — mahduttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative mahduttamisesi mahduttamisesi
accusative nom. mahduttamisesi mahduttamisesi
gen. mahduttamisesi
genitive mahduttamisesi mahduttamistesi
mahduttamisiesi
partitive mahduttamistasi mahduttamisiasi
inessive mahduttamisessasi mahduttamisissasi
elative mahduttamisestasi mahduttamisistasi
illative mahduttamiseesi mahduttamisiisi
adessive mahduttamisellasi mahduttamisillasi
ablative mahduttamiseltasi mahduttamisiltasi
allative mahduttamisellesi mahduttamisillesi
essive mahduttamisenasi mahduttamisinasi
translative mahduttamiseksesi mahduttamisiksesi
abessive mahduttamisettasi mahduttamisittasi
instructive — —
comitative — mahduttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative mahduttamisemme mahduttamisemme
accusative nom. mahduttamisemme mahduttamisemme
gen. mahduttamisemme
genitive mahduttamisemme mahduttamistemme
mahduttamisiemme
partitive mahduttamistamme mahduttamisiamme
inessive mahduttamisessamme mahduttamisissamme
elative mahduttamisestamme mahduttamisistamme
illative mahduttamiseemme mahduttamisiimme
adessive mahduttamisellamme mahduttamisillamme
ablative mahduttamiseltamme mahduttamisiltamme
allative mahduttamisellemme mahduttamisillemme
essive mahduttamisenamme mahduttamisinamme
translative mahduttamiseksemme mahduttamisiksemme
abessive mahduttamisettamme mahduttamisittamme
instructive — —
comitative — mahduttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative mahduttamisenne mahduttamisenne
accusative nom. mahduttamisenne mahduttamisenne
gen. mahduttamisenne
genitive mahduttamisenne mahduttamistenne
mahduttamisienne
partitive mahduttamistanne mahduttamisianne
inessive mahduttamisessanne mahduttamisissanne
elative mahduttamisestanne mahduttamisistanne
illative mahduttamiseenne mahduttamisiinne
adessive mahduttamisellanne mahduttamisillanne
ablative mahduttamiseltanne mahduttamisiltanne
allative mahduttamisellenne mahduttamisillenne
essive mahduttamisenanne mahduttamisinanne
translative mahduttamiseksenne mahduttamisiksenne
abessive mahduttamisettanne mahduttamisittanne
instructive — —
comitative — mahduttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative mahduttamisensa mahduttamisensa
accusative nom. mahduttamisensa mahduttamisensa
gen. mahduttamisensa
genitive mahduttamisensa mahduttamistensa
mahduttamisiensa
partitive mahduttamistaan
mahduttamistansa 		mahduttamisiaan
mahduttamisiansa
inessive mahduttamisessaan
mahduttamisessansa 		mahduttamisissaan
mahduttamisissansa
elative mahduttamisestaan
mahduttamisestansa 		mahduttamisistaan
mahduttamisistansa
illative mahduttamiseensa mahduttamisiinsa
adessive mahduttamisellaan
mahduttamisellansa 		mahduttamisillaan
mahduttamisillansa
ablative mahduttamiseltaan
mahduttamiseltansa 		mahduttamisiltaan
mahduttamisiltansa
allative mahduttamiselleen
mahduttamisellensa 		mahduttamisilleen
mahduttamisillensa
essive mahduttamisenaan
mahduttamisenansa 		mahduttamisinaan
mahduttamisinansa
translative mahduttamisekseen
mahduttamiseksensa 		mahduttamisikseen
mahduttamisiksensa
abessive mahduttamisettaan
mahduttamisettansa 		mahduttamisittaan
mahduttamisittansa
instructive — —
comitative — mahduttamisineen
mahduttamisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.