menettäminen

Finnish

Etymology

menettää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmenetːæminen/, [ˈme̞ne̞t̪̚ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): me‧net‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): me‧net‧tä‧mi‧nen

Noun

menettäminen

  1. verbal noun of menettää
    1. losing (the act of losing something, or having something cease be in one's possession or capability)

Declension

Inflection of menettäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative menettäminen menettämiset
genitive menettämisen menettämisten
menettämisien
partitive menettämistä menettämisiä
illative menettämiseen menettämisiin
singular plural
nominative menettäminen menettämiset
accusative nom. menettäminen menettämiset
gen. menettämisen
genitive menettämisen menettämisten
menettämisien
partitive menettämistä menettämisiä
inessive menettämisessä menettämisissä
elative menettämisestä menettämisistä
illative menettämiseen menettämisiin
adessive menettämisellä menettämisillä
ablative menettämiseltä menettämisiltä
allative menettämiselle menettämisille
essive menettämisenä menettämisinä
translative menettämiseksi menettämisiksi
abessive menettämisettä menettämisittä
instructive — menettämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of menettäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative menettämiseni menettämiseni
accusative nom. menettämiseni menettämiseni
gen. menettämiseni
genitive menettämiseni menettämisteni
menettämisieni
partitive menettämistäni menettämisiäni
inessive menettämisessäni menettämisissäni
elative menettämisestäni menettämisistäni
illative menettämiseeni menettämisiini
adessive menettämiselläni menettämisilläni
ablative menettämiseltäni menettämisiltäni
allative menettämiselleni menettämisilleni
essive menettämisenäni menettämisinäni
translative menettämisekseni menettämisikseni
abessive menettämisettäni menettämisittäni
instructive — —
comitative — menettämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative menettämisesi menettämisesi
accusative nom. menettämisesi menettämisesi
gen. menettämisesi
genitive menettämisesi menettämistesi
menettämisiesi
partitive menettämistäsi menettämisiäsi
inessive menettämisessäsi menettämisissäsi
elative menettämisestäsi menettämisistäsi
illative menettämiseesi menettämisiisi
adessive menettämiselläsi menettämisilläsi
ablative menettämiseltäsi menettämisiltäsi
allative menettämisellesi menettämisillesi
essive menettämisenäsi menettämisinäsi
translative menettämiseksesi menettämisiksesi
abessive menettämisettäsi menettämisittäsi
instructive — —
comitative — menettämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative menettämisemme menettämisemme
accusative nom. menettämisemme menettämisemme
gen. menettämisemme
genitive menettämisemme menettämistemme
menettämisiemme
partitive menettämistämme menettämisiämme
inessive menettämisessämme menettämisissämme
elative menettämisestämme menettämisistämme
illative menettämiseemme menettämisiimme
adessive menettämisellämme menettämisillämme
ablative menettämiseltämme menettämisiltämme
allative menettämisellemme menettämisillemme
essive menettämisenämme menettämisinämme
translative menettämiseksemme menettämisiksemme
abessive menettämisettämme menettämisittämme
instructive — —
comitative — menettämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative menettämisenne menettämisenne
accusative nom. menettämisenne menettämisenne
gen. menettämisenne
genitive menettämisenne menettämistenne
menettämisienne
partitive menettämistänne menettämisiänne
inessive menettämisessänne menettämisissänne
elative menettämisestänne menettämisistänne
illative menettämiseenne menettämisiinne
adessive menettämisellänne menettämisillänne
ablative menettämiseltänne menettämisiltänne
allative menettämisellenne menettämisillenne
essive menettämisenänne menettämisinänne
translative menettämiseksenne menettämisiksenne
abessive menettämisettänne menettämisittänne
instructive — —
comitative — menettämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative menettämisensä menettämisensä
accusative nom. menettämisensä menettämisensä
gen. menettämisensä
genitive menettämisensä menettämistensä
menettämisiensä
partitive menettämistään
menettämistänsä 		menettämisiään
menettämisiänsä
inessive menettämisessään
menettämisessänsä 		menettämisissään
menettämisissänsä
elative menettämisestään
menettämisestänsä 		menettämisistään
menettämisistänsä
illative menettämiseensä menettämisiinsä
adessive menettämisellään
menettämisellänsä 		menettämisillään
menettämisillänsä
ablative menettämiseltään
menettämiseltänsä 		menettämisiltään
menettämisiltänsä
allative menettämiselleen
menettämisellensä 		menettämisilleen
menettämisillensä
essive menettämisenään
menettämisenänsä 		menettämisinään
menettämisinänsä
translative menettämisekseen
menettämiseksensä 		menettämisikseen
menettämisiksensä
abessive menettämisettään
menettämisettänsä 		menettämisittään
menettämisittänsä
instructive — —
comitative — menettämisineen
menettämisinensä

Derived terms

compounds
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.