Finnish
Etymology
Swedish meritera + -oitua
Pronunciation
- IPA(key): /ˈmeritoi̯tuɑˣ/, [ˈme̞riˌt̪o̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
- Rhymes: -oituɑ
- Syllabification(key): me‧ri‧toi‧tu‧a
- Hyphenation(key): me‧ri‧toi‧tua
Verb
meritoitua (rare)
- (intransitive) synonym of ansioitua (“(intransitive) to merit”)
Conjugation
| Inflection of meritoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
|
| indicative mood
|
| present tense
|
perfect
|
| 1st sing.
|
meritoidun
|
en meritoidu
|
1st sing.
|
olen meritoitunut
|
en ole meritoitunut
|
| 2nd sing.
|
meritoidut
|
et meritoidu
|
2nd sing.
|
olet meritoitunut
|
et ole meritoitunut
|
| 3rd sing.
|
meritoituu
|
ei meritoidu
|
3rd sing.
|
on meritoitunut
|
ei ole meritoitunut
|
| 1st plur.
|
meritoidumme
|
emme meritoidu
|
1st plur.
|
olemme meritoituneet
|
emme ole meritoituneet
|
| 2nd plur.
|
meritoidutte
|
ette meritoidu
|
2nd plur.
|
olette meritoituneet
|
ette ole meritoituneet
|
| 3rd plur.
|
meritoituvat
|
eivät meritoidu
|
3rd plur.
|
ovat meritoituneet
|
eivät ole meritoituneet
|
| passive
|
meritoidutaan
|
ei meritoiduta
|
passive
|
on meritoiduttu
|
ei ole meritoiduttu
|
| past tense
|
pluperfect
|
| 1st sing.
|
meritoiduin
|
en meritoitunut
|
1st sing.
|
olin meritoitunut
|
en ollut meritoitunut
|
| 2nd sing.
|
meritoiduit
|
et meritoitunut
|
2nd sing.
|
olit meritoitunut
|
et ollut meritoitunut
|
| 3rd sing.
|
meritoitui
|
ei meritoitunut
|
3rd sing.
|
oli meritoitunut
|
ei ollut meritoitunut
|
| 1st plur.
|
meritoiduimme
|
emme meritoituneet
|
1st plur.
|
olimme meritoituneet
|
emme olleet meritoituneet
|
| 2nd plur.
|
meritoiduitte
|
ette meritoituneet
|
2nd plur.
|
olitte meritoituneet
|
ette olleet meritoituneet
|
| 3rd plur.
|
meritoituivat
|
eivät meritoituneet
|
3rd plur.
|
olivat meritoituneet
|
eivät olleet meritoituneet
|
| passive
|
meritoiduttiin
|
ei meritoiduttu
|
passive
|
oli meritoiduttu
|
ei ollut meritoiduttu
|
| conditional mood
|
| present
|
perfect
|
| 1st sing.
|
meritoituisin
|
en meritoituisi
|
1st sing.
|
olisin meritoitunut
|
en olisi meritoitunut
|
| 2nd sing.
|
meritoituisit
|
et meritoituisi
|
2nd sing.
|
olisit meritoitunut
|
et olisi meritoitunut
|
| 3rd sing.
|
meritoituisi
|
ei meritoituisi
|
3rd sing.
|
olisi meritoitunut
|
ei olisi meritoitunut
|
| 1st plur.
|
meritoituisimme
|
emme meritoituisi
|
1st plur.
|
olisimme meritoituneet
|
emme olisi meritoituneet
|
| 2nd plur.
|
meritoituisitte
|
ette meritoituisi
|
2nd plur.
|
olisitte meritoituneet
|
ette olisi meritoituneet
|
| 3rd plur.
|
meritoituisivat
|
eivät meritoituisi
|
3rd plur.
|
olisivat meritoituneet
|
eivät olisi meritoituneet
|
| passive
|
meritoiduttaisiin
|
ei meritoiduttaisi
|
passive
|
olisi meritoiduttu
|
ei olisi meritoiduttu
|
| imperative mood
|
| present
|
perfect
|
| 1st sing.
|
—
|
—
|
1st sing.
|
—
|
—
|
| 2nd sing.
|
meritoidu
|
älä meritoidu
|
2nd sing.
|
—
|
—
|
| 3rd sing.
|
meritoitukoon
|
älköön meritoituko
|
3rd sing.
|
olkoon meritoitunut
|
älköön olko meritoitunut
|
| 1st plur.
|
meritoitukaamme
|
älkäämme meritoituko
|
1st plur.
|
—
|
—
|
| 2nd plur.
|
meritoitukaa
|
älkää meritoituko
|
2nd plur.
|
—
|
—
|
| 3rd plur.
|
meritoitukoot
|
älkööt meritoituko
|
3rd plur.
|
olkoot meritoituneet
|
älkööt olko meritoituneet
|
| passive
|
meritoiduttakoon
|
älköön meritoiduttako
|
passive
|
olkoon meritoiduttu
|
älköön olko meritoiduttu
|
| potential mood
|
| present
|
perfect
|
| 1st sing.
|
meritoitunen
|
en meritoitune
|
1st sing.
|
lienen meritoitunut
|
en liene meritoitunut
|
| 2nd sing.
|
meritoitunet
|
et meritoitune
|
2nd sing.
|
lienet meritoitunut
|
et liene meritoitunut
|
| 3rd sing.
|
meritoitunee
|
ei meritoitune
|
3rd sing.
|
lienee meritoitunut
|
ei liene meritoitunut
|
| 1st plur.
|
meritoitunemme
|
emme meritoitune
|
1st plur.
|
lienemme meritoituneet
|
emme liene meritoituneet
|
| 2nd plur.
|
meritoitunette
|
ette meritoitune
|
2nd plur.
|
lienette meritoituneet
|
ette liene meritoituneet
|
| 3rd plur.
|
meritoitunevat
|
eivät meritoitune
|
3rd plur.
|
lienevät meritoituneet
|
eivät liene meritoituneet
|
| passive
|
meritoiduttaneen
|
ei meritoiduttane
|
passive
|
lienee meritoiduttu
|
ei liene meritoiduttu
|
| Nominal forms
|
| infinitives
|
participles
|
|
|
active
|
passive
|
|
active
|
passive
|
| 1st
|
meritoitua
|
present
|
meritoituva
|
meritoiduttava
|
| long 1st1
|
| Person
|
sing.
|
plur.
|
| 1st
|
meritoituakseni
|
meritoituaksemme
|
| 2nd
|
meritoituaksesi
|
meritoituaksenne
|
| 3rd
|
meritoituakseen
meritoituaksensa
|
|
past
|
meritoitunut
|
meritoiduttu
|
| 2nd
|
inessive2
|
meritoituessa
|
meritoiduttaessa
|
agent4
|
meritoituma
|
| Person
|
sing.
|
plur.
|
| 1st
|
meritoituessani
|
meritoituessamme
|
| 2nd
|
meritoituessasi
|
meritoituessanne
|
| 3rd
|
meritoituessaan
meritoituessansa
|
|
negative
|
meritoitumaton
|
| instructive
|
meritoituen
|
—
|
1) Used only with a possessive suffix.
2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
|
| 3rd
|
inessive
|
meritoitumassa
|
—
|
| elative
|
meritoitumasta
|
—
|
| illative
|
meritoitumaan
|
—
|
| adessive
|
meritoitumalla
|
—
|
| abessive
|
meritoitumatta
|
—
|
| instructive
|
meritoituman
|
meritoiduttaman
|
| 4th3
|
verbal noun
|
meritoituminen
|
| 5th1
|
| Person
|
sing.
|
plur.
|
| 1st
|
meritoitumaisillani
|
meritoitumaisillamme
|
| 2nd
|
meritoitumaisillasi
|
meritoitumaisillanne
|
| 3rd
|
meritoitumaisillaan
meritoitumaisillansa
|
|
Further reading