merkitsin

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmerkitsin/, [ˈme̞rk̟its̠in]
  • Rhymes: -erkitsin
  • Syllabification(key): mer‧kit‧sin
  • Hyphenation(key): mer‧kit‧sin

Etymology 1

merkitä +‎ -in

Noun

merkitsin

  1. (linguistics) signifier
Declension
Inflection of merkitsin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative merkitsin merkitsimet
genitive merkitsimen merkitsimien
merkitsinten
partitive merkitsintä merkitsimiä
illative merkitsimeen merkitsimiin
singular plural
nominative merkitsin merkitsimet
accusative nom. merkitsin merkitsimet
gen. merkitsimen
genitive merkitsimen merkitsimien
merkitsinten
partitive merkitsintä merkitsimiä
inessive merkitsimessä merkitsimissä
elative merkitsimestä merkitsimistä
illative merkitsimeen merkitsimiin
adessive merkitsimellä merkitsimillä
ablative merkitsimeltä merkitsimiltä
allative merkitsimelle merkitsimille
essive merkitsimenä merkitsiminä
translative merkitsimeksi merkitsimiksi
abessive merkitsimettä merkitsimittä
instructive — merkitsimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of merkitsin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative merkitsimeni merkitsimeni
accusative nom. merkitsimeni merkitsimeni
gen. merkitsimeni
genitive merkitsimeni merkitsimieni
merkitsinteni
partitive merkitsintäni merkitsimiäni
inessive merkitsimessäni merkitsimissäni
elative merkitsimestäni merkitsimistäni
illative merkitsimeeni merkitsimiini
adessive merkitsimelläni merkitsimilläni
ablative merkitsimeltäni merkitsimiltäni
allative merkitsimelleni merkitsimilleni
essive merkitsimenäni merkitsiminäni
translative merkitsimekseni merkitsimikseni
abessive merkitsimettäni merkitsimittäni
instructive — —
comitative — merkitsimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative merkitsimesi merkitsimesi
accusative nom. merkitsimesi merkitsimesi
gen. merkitsimesi
genitive merkitsimesi merkitsimiesi
merkitsintesi
partitive merkitsintäsi merkitsimiäsi
inessive merkitsimessäsi merkitsimissäsi
elative merkitsimestäsi merkitsimistäsi
illative merkitsimeesi merkitsimiisi
adessive merkitsimelläsi merkitsimilläsi
ablative merkitsimeltäsi merkitsimiltäsi
allative merkitsimellesi merkitsimillesi
essive merkitsimenäsi merkitsiminäsi
translative merkitsimeksesi merkitsimiksesi
abessive merkitsimettäsi merkitsimittäsi
instructive — —
comitative — merkitsiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative merkitsimemme merkitsimemme
accusative nom. merkitsimemme merkitsimemme
gen. merkitsimemme
genitive merkitsimemme merkitsimiemme
merkitsintemme
partitive merkitsintämme merkitsimiämme
inessive merkitsimessämme merkitsimissämme
elative merkitsimestämme merkitsimistämme
illative merkitsimeemme merkitsimiimme
adessive merkitsimellämme merkitsimillämme
ablative merkitsimeltämme merkitsimiltämme
allative merkitsimellemme merkitsimillemme
essive merkitsimenämme merkitsiminämme
translative merkitsimeksemme merkitsimiksemme
abessive merkitsimettämme merkitsimittämme
instructive — —
comitative — merkitsiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative merkitsimenne merkitsimenne
accusative nom. merkitsimenne merkitsimenne
gen. merkitsimenne
genitive merkitsimenne merkitsimienne
merkitsintenne
partitive merkitsintänne merkitsimiänne
inessive merkitsimessänne merkitsimissänne
elative merkitsimestänne merkitsimistänne
illative merkitsimeenne merkitsimiinne
adessive merkitsimellänne merkitsimillänne
ablative merkitsimeltänne merkitsimiltänne
allative merkitsimellenne merkitsimillenne
essive merkitsimenänne merkitsiminänne
translative merkitsimeksenne merkitsimiksenne
abessive merkitsimettänne merkitsimittänne
instructive — —
comitative — merkitsiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative merkitsimensä merkitsimensä
accusative nom. merkitsimensä merkitsimensä
gen. merkitsimensä
genitive merkitsimensä merkitsimiensä
merkitsintensä
partitive merkitsintään
merkitsintänsä 		merkitsimiään
merkitsimiänsä
inessive merkitsimessään
merkitsimessänsä 		merkitsimissään
merkitsimissänsä
elative merkitsimestään
merkitsimestänsä 		merkitsimistään
merkitsimistänsä
illative merkitsimeensä merkitsimiinsä
adessive merkitsimellään
merkitsimellänsä 		merkitsimillään
merkitsimillänsä
ablative merkitsimeltään
merkitsimeltänsä 		merkitsimiltään
merkitsimiltänsä
allative merkitsimelleen
merkitsimellensä 		merkitsimilleen
merkitsimillensä
essive merkitsimenään
merkitsimenänsä 		merkitsiminään
merkitsiminänsä
translative merkitsimekseen
merkitsimeksensä 		merkitsimikseen
merkitsimiksensä
abessive merkitsimettään
merkitsimettänsä 		merkitsimittään
merkitsimittänsä
instructive — —
comitative — merkitsimineen
merkitsiminensä
Derived terms
compounds

Etymology 2

Verb

merkitsin

  1. first-person singular past indicative of merkitä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.