mielenhäiriö

Finnish

Etymology

mielen +‎ häiriö

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmie̯lenˌhæi̯riø/, [ˈmie̞̯le̞nˌhæi̯riø̞]
  • Rhymes: -æiriø
  • Syllabification(key): mie‧len‧häi‧ri‧ö
  • Hyphenation(key): mielen‧häiriö

Noun

mielenhäiriö

  1. (temporary) state of mental disturbance, aberration

Declension

Inflection of mielenhäiriö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative mielenhäiriö mielenhäiriöt
genitive mielenhäiriön mielenhäiriöiden
mielenhäiriöitten
partitive mielenhäiriötä mielenhäiriöitä
illative mielenhäiriöön mielenhäiriöihin
singular plural
nominative mielenhäiriö mielenhäiriöt
accusative nom. mielenhäiriö mielenhäiriöt
gen. mielenhäiriön
genitive mielenhäiriön mielenhäiriöiden
mielenhäiriöitten
partitive mielenhäiriötä mielenhäiriöitä
inessive mielenhäiriössä mielenhäiriöissä
elative mielenhäiriöstä mielenhäiriöistä
illative mielenhäiriöön mielenhäiriöihin
adessive mielenhäiriöllä mielenhäiriöillä
ablative mielenhäiriöltä mielenhäiriöiltä
allative mielenhäiriölle mielenhäiriöille
essive mielenhäiriönä mielenhäiriöinä
translative mielenhäiriöksi mielenhäiriöiksi
abessive mielenhäiriöttä mielenhäiriöittä
instructive — mielenhäiriöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of mielenhäiriö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative mielenhäiriöni mielenhäiriöni
accusative nom. mielenhäiriöni mielenhäiriöni
gen. mielenhäiriöni
genitive mielenhäiriöni mielenhäiriöideni
mielenhäiriöitteni
partitive mielenhäiriötäni mielenhäiriöitäni
inessive mielenhäiriössäni mielenhäiriöissäni
elative mielenhäiriöstäni mielenhäiriöistäni
illative mielenhäiriööni mielenhäiriöihini
adessive mielenhäiriölläni mielenhäiriöilläni
ablative mielenhäiriöltäni mielenhäiriöiltäni
allative mielenhäiriölleni mielenhäiriöilleni
essive mielenhäiriönäni mielenhäiriöinäni
translative mielenhäiriökseni mielenhäiriöikseni
abessive mielenhäiriöttäni mielenhäiriöittäni
instructive — —
comitative — mielenhäiriöineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative mielenhäiriösi mielenhäiriösi
accusative nom. mielenhäiriösi mielenhäiriösi
gen. mielenhäiriösi
genitive mielenhäiriösi mielenhäiriöidesi
mielenhäiriöittesi
partitive mielenhäiriötäsi mielenhäiriöitäsi
inessive mielenhäiriössäsi mielenhäiriöissäsi
elative mielenhäiriöstäsi mielenhäiriöistäsi
illative mielenhäiriöösi mielenhäiriöihisi
adessive mielenhäiriölläsi mielenhäiriöilläsi
ablative mielenhäiriöltäsi mielenhäiriöiltäsi
allative mielenhäiriöllesi mielenhäiriöillesi
essive mielenhäiriönäsi mielenhäiriöinäsi
translative mielenhäiriöksesi mielenhäiriöiksesi
abessive mielenhäiriöttäsi mielenhäiriöittäsi
instructive — —
comitative — mielenhäiriöinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative mielenhäiriömme mielenhäiriömme
accusative nom. mielenhäiriömme mielenhäiriömme
gen. mielenhäiriömme
genitive mielenhäiriömme mielenhäiriöidemme
mielenhäiriöittemme
partitive mielenhäiriötämme mielenhäiriöitämme
inessive mielenhäiriössämme mielenhäiriöissämme
elative mielenhäiriöstämme mielenhäiriöistämme
illative mielenhäiriöömme mielenhäiriöihimme
adessive mielenhäiriöllämme mielenhäiriöillämme
ablative mielenhäiriöltämme mielenhäiriöiltämme
allative mielenhäiriöllemme mielenhäiriöillemme
essive mielenhäiriönämme mielenhäiriöinämme
translative mielenhäiriöksemme mielenhäiriöiksemme
abessive mielenhäiriöttämme mielenhäiriöittämme
instructive — —
comitative — mielenhäiriöinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative mielenhäiriönne mielenhäiriönne
accusative nom. mielenhäiriönne mielenhäiriönne
gen. mielenhäiriönne
genitive mielenhäiriönne mielenhäiriöidenne
mielenhäiriöittenne
partitive mielenhäiriötänne mielenhäiriöitänne
inessive mielenhäiriössänne mielenhäiriöissänne
elative mielenhäiriöstänne mielenhäiriöistänne
illative mielenhäiriöönne mielenhäiriöihinne
adessive mielenhäiriöllänne mielenhäiriöillänne
ablative mielenhäiriöltänne mielenhäiriöiltänne
allative mielenhäiriöllenne mielenhäiriöillenne
essive mielenhäiriönänne mielenhäiriöinänne
translative mielenhäiriöksenne mielenhäiriöiksenne
abessive mielenhäiriöttänne mielenhäiriöittänne
instructive — —
comitative — mielenhäiriöinenne
third-person possessor
singular plural
nominative mielenhäiriönsä mielenhäiriönsä
accusative nom. mielenhäiriönsä mielenhäiriönsä
gen. mielenhäiriönsä
genitive mielenhäiriönsä mielenhäiriöidensä
mielenhäiriöittensä
partitive mielenhäiriötään
mielenhäiriötänsä 		mielenhäiriöitään
mielenhäiriöitänsä
inessive mielenhäiriössään
mielenhäiriössänsä 		mielenhäiriöissään
mielenhäiriöissänsä
elative mielenhäiriöstään
mielenhäiriöstänsä 		mielenhäiriöistään
mielenhäiriöistänsä
illative mielenhäiriöönsä mielenhäiriöihinsä
adessive mielenhäiriöllään
mielenhäiriöllänsä 		mielenhäiriöillään
mielenhäiriöillänsä
ablative mielenhäiriöltään
mielenhäiriöltänsä 		mielenhäiriöiltään
mielenhäiriöiltänsä
allative mielenhäiriölleen
mielenhäiriöllensä 		mielenhäiriöilleen
mielenhäiriöillensä
essive mielenhäiriönään
mielenhäiriönänsä 		mielenhäiriöinään
mielenhäiriöinänsä
translative mielenhäiriökseen
mielenhäiriöksensä 		mielenhäiriöikseen
mielenhäiriöiksensä
abessive mielenhäiriöttään
mielenhäiriöttänsä 		mielenhäiriöittään
mielenhäiriöittänsä
instructive — —
comitative — mielenhäiriöineen
mielenhäiriöinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.