monenkielinen

Finnish

Etymology

monen +‎ kieli +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmonenˌkie̯linen/, [ˈmo̞ne̞ŋˌk̟ie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Syllabification(key): mo‧nen‧kie‧li‧nen
  • Hyphenation(key): monen‧kieli‧nen

Adjective

monenkielinen

  1. of many languages

Declension

Inflection of monenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative monenkielinen monenkieliset
genitive monenkielisen monenkielisten
monenkielisien
partitive monenkielistä monenkielisiä
illative monenkieliseen monenkielisiin
singular plural
nominative monenkielinen monenkieliset
accusative nom. monenkielinen monenkieliset
gen. monenkielisen
genitive monenkielisen monenkielisten
monenkielisien
partitive monenkielistä monenkielisiä
inessive monenkielisessä monenkielisissä
elative monenkielisestä monenkielisistä
illative monenkieliseen monenkielisiin
adessive monenkielisellä monenkielisillä
ablative monenkieliseltä monenkielisiltä
allative monenkieliselle monenkielisille
essive monenkielisenä monenkielisinä
translative monenkieliseksi monenkielisiksi
abessive monenkielisettä monenkielisittä
instructive — monenkielisin
comitative — monenkielisine
Possessive forms of monenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative monenkieliseni monenkieliseni
accusative nom. monenkieliseni monenkieliseni
gen. monenkieliseni
genitive monenkieliseni monenkielisteni
monenkielisieni
partitive monenkielistäni monenkielisiäni
inessive monenkielisessäni monenkielisissäni
elative monenkielisestäni monenkielisistäni
illative monenkieliseeni monenkielisiini
adessive monenkieliselläni monenkielisilläni
ablative monenkieliseltäni monenkielisiltäni
allative monenkieliselleni monenkielisilleni
essive monenkielisenäni monenkielisinäni
translative monenkielisekseni monenkielisikseni
abessive monenkielisettäni monenkielisittäni
instructive — —
comitative — monenkielisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative monenkielisesi monenkielisesi
accusative nom. monenkielisesi monenkielisesi
gen. monenkielisesi
genitive monenkielisesi monenkielistesi
monenkielisiesi
partitive monenkielistäsi monenkielisiäsi
inessive monenkielisessäsi monenkielisissäsi
elative monenkielisestäsi monenkielisistäsi
illative monenkieliseesi monenkielisiisi
adessive monenkieliselläsi monenkielisilläsi
ablative monenkieliseltäsi monenkielisiltäsi
allative monenkielisellesi monenkielisillesi
essive monenkielisenäsi monenkielisinäsi
translative monenkieliseksesi monenkielisiksesi
abessive monenkielisettäsi monenkielisittäsi
instructive — —
comitative — monenkielisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative monenkielisemme monenkielisemme
accusative nom. monenkielisemme monenkielisemme
gen. monenkielisemme
genitive monenkielisemme monenkielistemme
monenkielisiemme
partitive monenkielistämme monenkielisiämme
inessive monenkielisessämme monenkielisissämme
elative monenkielisestämme monenkielisistämme
illative monenkieliseemme monenkielisiimme
adessive monenkielisellämme monenkielisillämme
ablative monenkieliseltämme monenkielisiltämme
allative monenkielisellemme monenkielisillemme
essive monenkielisenämme monenkielisinämme
translative monenkieliseksemme monenkielisiksemme
abessive monenkielisettämme monenkielisittämme
instructive — —
comitative — monenkielisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative monenkielisenne monenkielisenne
accusative nom. monenkielisenne monenkielisenne
gen. monenkielisenne
genitive monenkielisenne monenkielistenne
monenkielisienne
partitive monenkielistänne monenkielisiänne
inessive monenkielisessänne monenkielisissänne
elative monenkielisestänne monenkielisistänne
illative monenkieliseenne monenkielisiinne
adessive monenkielisellänne monenkielisillänne
ablative monenkieliseltänne monenkielisiltänne
allative monenkielisellenne monenkielisillenne
essive monenkielisenänne monenkielisinänne
translative monenkieliseksenne monenkielisiksenne
abessive monenkielisettänne monenkielisittänne
instructive — —
comitative — monenkielisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative monenkielisensä monenkielisensä
accusative nom. monenkielisensä monenkielisensä
gen. monenkielisensä
genitive monenkielisensä monenkielistensä
monenkielisiensä
partitive monenkielistään
monenkielistänsä 		monenkielisiään
monenkielisiänsä
inessive monenkielisessään
monenkielisessänsä 		monenkielisissään
monenkielisissänsä
elative monenkielisestään
monenkielisestänsä 		monenkielisistään
monenkielisistänsä
illative monenkieliseensä monenkielisiinsä
adessive monenkielisellään
monenkielisellänsä 		monenkielisillään
monenkielisillänsä
ablative monenkieliseltään
monenkieliseltänsä 		monenkielisiltään
monenkielisiltänsä
allative monenkieliselleen
monenkielisellensä 		monenkielisilleen
monenkielisillensä
essive monenkielisenään
monenkielisenänsä 		monenkielisinään
monenkielisinänsä
translative monenkielisekseen
monenkieliseksensä 		monenkielisikseen
monenkielisiksensä
abessive monenkielisettään
monenkielisettänsä 		monenkielisittään
monenkielisittänsä
instructive — —
comitative — monenkielisineen
monenkielisinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.