muunkielinen

Finnish

Etymology

muun +‎ kieli +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmuːnˌkie̯linen/, [ˈmuːŋˌk̟ie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Syllabification(key): muun‧kie‧li‧nen
  • Hyphenation(key): muun‧kieli‧nen

Adjective

muunkielinen

  1. in another language

Declension

Inflection of muunkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative muunkielinen muunkieliset
genitive muunkielisen muunkielisten
muunkielisien
partitive muunkielistä muunkielisiä
illative muunkieliseen muunkielisiin
singular plural
nominative muunkielinen muunkieliset
accusative nom. muunkielinen muunkieliset
gen. muunkielisen
genitive muunkielisen muunkielisten
muunkielisien
partitive muunkielistä muunkielisiä
inessive muunkielisessä muunkielisissä
elative muunkielisestä muunkielisistä
illative muunkieliseen muunkielisiin
adessive muunkielisellä muunkielisillä
ablative muunkieliseltä muunkielisiltä
allative muunkieliselle muunkielisille
essive muunkielisenä muunkielisinä
translative muunkieliseksi muunkielisiksi
abessive muunkielisettä muunkielisittä
instructive — muunkielisin
comitative — muunkielisine
Possessive forms of muunkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative muunkieliseni muunkieliseni
accusative nom. muunkieliseni muunkieliseni
gen. muunkieliseni
genitive muunkieliseni muunkielisteni
muunkielisieni
partitive muunkielistäni muunkielisiäni
inessive muunkielisessäni muunkielisissäni
elative muunkielisestäni muunkielisistäni
illative muunkieliseeni muunkielisiini
adessive muunkieliselläni muunkielisilläni
ablative muunkieliseltäni muunkielisiltäni
allative muunkieliselleni muunkielisilleni
essive muunkielisenäni muunkielisinäni
translative muunkielisekseni muunkielisikseni
abessive muunkielisettäni muunkielisittäni
instructive — —
comitative — muunkielisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative muunkielisesi muunkielisesi
accusative nom. muunkielisesi muunkielisesi
gen. muunkielisesi
genitive muunkielisesi muunkielistesi
muunkielisiesi
partitive muunkielistäsi muunkielisiäsi
inessive muunkielisessäsi muunkielisissäsi
elative muunkielisestäsi muunkielisistäsi
illative muunkieliseesi muunkielisiisi
adessive muunkieliselläsi muunkielisilläsi
ablative muunkieliseltäsi muunkielisiltäsi
allative muunkielisellesi muunkielisillesi
essive muunkielisenäsi muunkielisinäsi
translative muunkieliseksesi muunkielisiksesi
abessive muunkielisettäsi muunkielisittäsi
instructive — —
comitative — muunkielisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative muunkielisemme muunkielisemme
accusative nom. muunkielisemme muunkielisemme
gen. muunkielisemme
genitive muunkielisemme muunkielistemme
muunkielisiemme
partitive muunkielistämme muunkielisiämme
inessive muunkielisessämme muunkielisissämme
elative muunkielisestämme muunkielisistämme
illative muunkieliseemme muunkielisiimme
adessive muunkielisellämme muunkielisillämme
ablative muunkieliseltämme muunkielisiltämme
allative muunkielisellemme muunkielisillemme
essive muunkielisenämme muunkielisinämme
translative muunkieliseksemme muunkielisiksemme
abessive muunkielisettämme muunkielisittämme
instructive — —
comitative — muunkielisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative muunkielisenne muunkielisenne
accusative nom. muunkielisenne muunkielisenne
gen. muunkielisenne
genitive muunkielisenne muunkielistenne
muunkielisienne
partitive muunkielistänne muunkielisiänne
inessive muunkielisessänne muunkielisissänne
elative muunkielisestänne muunkielisistänne
illative muunkieliseenne muunkielisiinne
adessive muunkielisellänne muunkielisillänne
ablative muunkieliseltänne muunkielisiltänne
allative muunkielisellenne muunkielisillenne
essive muunkielisenänne muunkielisinänne
translative muunkieliseksenne muunkielisiksenne
abessive muunkielisettänne muunkielisittänne
instructive — —
comitative — muunkielisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative muunkielisensä muunkielisensä
accusative nom. muunkielisensä muunkielisensä
gen. muunkielisensä
genitive muunkielisensä muunkielistensä
muunkielisiensä
partitive muunkielistään
muunkielistänsä 		muunkielisiään
muunkielisiänsä
inessive muunkielisessään
muunkielisessänsä 		muunkielisissään
muunkielisissänsä
elative muunkielisestään
muunkielisestänsä 		muunkielisistään
muunkielisistänsä
illative muunkieliseensä muunkielisiinsä
adessive muunkielisellään
muunkielisellänsä 		muunkielisillään
muunkielisillänsä
ablative muunkieliseltään
muunkieliseltänsä 		muunkielisiltään
muunkielisiltänsä
allative muunkieliselleen
muunkielisellensä 		muunkielisilleen
muunkielisillensä
essive muunkielisenään
muunkielisenänsä 		muunkielisinään
muunkielisinänsä
translative muunkielisekseen
muunkieliseksensä 		muunkielisikseen
muunkielisiksensä
abessive muunkielisettään
muunkielisettänsä 		muunkielisittään
muunkielisittänsä
instructive — —
comitative — muunkielisineen
muunkielisinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.