myötäileminen

Finnish

Etymology

myötäillä +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmyø̯tæi̯leminen/, [ˈmyø̞̯t̪æi̯ˌle̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): myö‧täi‧le‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): myö‧täi‧le‧mi‧nen

Noun

myötäileminen

  1. verbal noun of myötäillä
    1. conforming, going along

Declension

Inflection of myötäileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative myötäileminen myötäilemiset
genitive myötäilemisen myötäilemisten
myötäilemisien
partitive myötäilemistä myötäilemisiä
illative myötäilemiseen myötäilemisiin
singular plural
nominative myötäileminen myötäilemiset
accusative nom. myötäileminen myötäilemiset
gen. myötäilemisen
genitive myötäilemisen myötäilemisten
myötäilemisien
partitive myötäilemistä myötäilemisiä
inessive myötäilemisessä myötäilemisissä
elative myötäilemisestä myötäilemisistä
illative myötäilemiseen myötäilemisiin
adessive myötäilemisellä myötäilemisillä
ablative myötäilemiseltä myötäilemisiltä
allative myötäilemiselle myötäilemisille
essive myötäilemisenä myötäilemisinä
translative myötäilemiseksi myötäilemisiksi
abessive myötäilemisettä myötäilemisittä
instructive — myötäilemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of myötäileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative myötäilemiseni myötäilemiseni
accusative nom. myötäilemiseni myötäilemiseni
gen. myötäilemiseni
genitive myötäilemiseni myötäilemisteni
myötäilemisieni
partitive myötäilemistäni myötäilemisiäni
inessive myötäilemisessäni myötäilemisissäni
elative myötäilemisestäni myötäilemisistäni
illative myötäilemiseeni myötäilemisiini
adessive myötäilemiselläni myötäilemisilläni
ablative myötäilemiseltäni myötäilemisiltäni
allative myötäilemiselleni myötäilemisilleni
essive myötäilemisenäni myötäilemisinäni
translative myötäilemisekseni myötäilemisikseni
abessive myötäilemisettäni myötäilemisittäni
instructive — —
comitative — myötäilemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative myötäilemisesi myötäilemisesi
accusative nom. myötäilemisesi myötäilemisesi
gen. myötäilemisesi
genitive myötäilemisesi myötäilemistesi
myötäilemisiesi
partitive myötäilemistäsi myötäilemisiäsi
inessive myötäilemisessäsi myötäilemisissäsi
elative myötäilemisestäsi myötäilemisistäsi
illative myötäilemiseesi myötäilemisiisi
adessive myötäilemiselläsi myötäilemisilläsi
ablative myötäilemiseltäsi myötäilemisiltäsi
allative myötäilemisellesi myötäilemisillesi
essive myötäilemisenäsi myötäilemisinäsi
translative myötäilemiseksesi myötäilemisiksesi
abessive myötäilemisettäsi myötäilemisittäsi
instructive — —
comitative — myötäilemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative myötäilemisemme myötäilemisemme
accusative nom. myötäilemisemme myötäilemisemme
gen. myötäilemisemme
genitive myötäilemisemme myötäilemistemme
myötäilemisiemme
partitive myötäilemistämme myötäilemisiämme
inessive myötäilemisessämme myötäilemisissämme
elative myötäilemisestämme myötäilemisistämme
illative myötäilemiseemme myötäilemisiimme
adessive myötäilemisellämme myötäilemisillämme
ablative myötäilemiseltämme myötäilemisiltämme
allative myötäilemisellemme myötäilemisillemme
essive myötäilemisenämme myötäilemisinämme
translative myötäilemiseksemme myötäilemisiksemme
abessive myötäilemisettämme myötäilemisittämme
instructive — —
comitative — myötäilemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative myötäilemisenne myötäilemisenne
accusative nom. myötäilemisenne myötäilemisenne
gen. myötäilemisenne
genitive myötäilemisenne myötäilemistenne
myötäilemisienne
partitive myötäilemistänne myötäilemisiänne
inessive myötäilemisessänne myötäilemisissänne
elative myötäilemisestänne myötäilemisistänne
illative myötäilemiseenne myötäilemisiinne
adessive myötäilemisellänne myötäilemisillänne
ablative myötäilemiseltänne myötäilemisiltänne
allative myötäilemisellenne myötäilemisillenne
essive myötäilemisenänne myötäilemisinänne
translative myötäilemiseksenne myötäilemisiksenne
abessive myötäilemisettänne myötäilemisittänne
instructive — —
comitative — myötäilemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative myötäilemisensä myötäilemisensä
accusative nom. myötäilemisensä myötäilemisensä
gen. myötäilemisensä
genitive myötäilemisensä myötäilemistensä
myötäilemisiensä
partitive myötäilemistään
myötäilemistänsä 		myötäilemisiään
myötäilemisiänsä
inessive myötäilemisessään
myötäilemisessänsä 		myötäilemisissään
myötäilemisissänsä
elative myötäilemisestään
myötäilemisestänsä 		myötäilemisistään
myötäilemisistänsä
illative myötäilemiseensä myötäilemisiinsä
adessive myötäilemisellään
myötäilemisellänsä 		myötäilemisillään
myötäilemisillänsä
ablative myötäilemiseltään
myötäilemiseltänsä 		myötäilemisiltään
myötäilemisiltänsä
allative myötäilemiselleen
myötäilemisellensä 		myötäilemisilleen
myötäilemisillensä
essive myötäilemisenään
myötäilemisenänsä 		myötäilemisinään
myötäilemisinänsä
translative myötäilemisekseen
myötäilemiseksensä 		myötäilemisikseen
myötäilemisiksensä
abessive myötäilemisettään
myötäilemisettänsä 		myötäilemisittään
myötäilemisittänsä
instructive — —
comitative — myötäilemisineen
myötäilemisinensä

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.