| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
normituksensa
|
normituksensa
|
| accusative
|
nom.
|
normituksensa
|
normituksensa
|
| gen.
|
normituksensa
|
| genitive
|
normituksensa
|
normitustensa normituksiensa
|
| partitive
|
normitustaan normitustansa
|
normituksiaan normituksiansa
|
| inessive
|
normituksessaan normituksessansa
|
normituksissaan normituksissansa
|
| elative
|
normituksestaan normituksestansa
|
normituksistaan normituksistansa
|
| illative
|
normitukseensa
|
normituksiinsa
|
| adessive
|
normituksellaan normituksellansa
|
normituksillaan normituksillansa
|
| ablative
|
normitukseltaan normitukseltansa
|
normituksiltaan normituksiltansa
|
| allative
|
normitukselleen normituksellensa
|
normituksilleen normituksillensa
|
| essive
|
normituksenaan normituksenansa
|
normituksinaan normituksinansa
|
| translative
|
normituksekseen normitukseksensa
|
normituksikseen normituksiksensa
|
| abessive
|
normituksettaan normituksettansa
|
normituksittaan normituksittansa
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
normituksineen normituksinensa
|