nukkaantuminen

Finnish

Etymology

nukkaantua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈnukːɑːntuminen/, [ˈnukːɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): nuk‧kaan‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): nuk‧kaan‧tu‧mi‧nen

Noun

nukkaantuminen

  1. verbal noun of nukkautua
    1. getting pilled (forming small matted balls of fiber)

Declension

Inflection of nukkaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative nukkaantuminen nukkaantumiset
genitive nukkaantumisen nukkaantumisten
nukkaantumisien
partitive nukkaantumista nukkaantumisia
illative nukkaantumiseen nukkaantumisiin
singular plural
nominative nukkaantuminen nukkaantumiset
accusative nom. nukkaantuminen nukkaantumiset
gen. nukkaantumisen
genitive nukkaantumisen nukkaantumisten
nukkaantumisien
partitive nukkaantumista nukkaantumisia
inessive nukkaantumisessa nukkaantumisissa
elative nukkaantumisesta nukkaantumisista
illative nukkaantumiseen nukkaantumisiin
adessive nukkaantumisella nukkaantumisilla
ablative nukkaantumiselta nukkaantumisilta
allative nukkaantumiselle nukkaantumisille
essive nukkaantumisena nukkaantumisina
translative nukkaantumiseksi nukkaantumisiksi
abessive nukkaantumisetta nukkaantumisitta
instructive — nukkaantumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of nukkaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative nukkaantumiseni nukkaantumiseni
accusative nom. nukkaantumiseni nukkaantumiseni
gen. nukkaantumiseni
genitive nukkaantumiseni nukkaantumisteni
nukkaantumisieni
partitive nukkaantumistani nukkaantumisiani
inessive nukkaantumisessani nukkaantumisissani
elative nukkaantumisestani nukkaantumisistani
illative nukkaantumiseeni nukkaantumisiini
adessive nukkaantumisellani nukkaantumisillani
ablative nukkaantumiseltani nukkaantumisiltani
allative nukkaantumiselleni nukkaantumisilleni
essive nukkaantumisenani nukkaantumisinani
translative nukkaantumisekseni nukkaantumisikseni
abessive nukkaantumisettani nukkaantumisittani
instructive — —
comitative — nukkaantumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative nukkaantumisesi nukkaantumisesi
accusative nom. nukkaantumisesi nukkaantumisesi
gen. nukkaantumisesi
genitive nukkaantumisesi nukkaantumistesi
nukkaantumisiesi
partitive nukkaantumistasi nukkaantumisiasi
inessive nukkaantumisessasi nukkaantumisissasi
elative nukkaantumisestasi nukkaantumisistasi
illative nukkaantumiseesi nukkaantumisiisi
adessive nukkaantumisellasi nukkaantumisillasi
ablative nukkaantumiseltasi nukkaantumisiltasi
allative nukkaantumisellesi nukkaantumisillesi
essive nukkaantumisenasi nukkaantumisinasi
translative nukkaantumiseksesi nukkaantumisiksesi
abessive nukkaantumisettasi nukkaantumisittasi
instructive — —
comitative — nukkaantumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative nukkaantumisemme nukkaantumisemme
accusative nom. nukkaantumisemme nukkaantumisemme
gen. nukkaantumisemme
genitive nukkaantumisemme nukkaantumistemme
nukkaantumisiemme
partitive nukkaantumistamme nukkaantumisiamme
inessive nukkaantumisessamme nukkaantumisissamme
elative nukkaantumisestamme nukkaantumisistamme
illative nukkaantumiseemme nukkaantumisiimme
adessive nukkaantumisellamme nukkaantumisillamme
ablative nukkaantumiseltamme nukkaantumisiltamme
allative nukkaantumisellemme nukkaantumisillemme
essive nukkaantumisenamme nukkaantumisinamme
translative nukkaantumiseksemme nukkaantumisiksemme
abessive nukkaantumisettamme nukkaantumisittamme
instructive — —
comitative — nukkaantumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative nukkaantumisenne nukkaantumisenne
accusative nom. nukkaantumisenne nukkaantumisenne
gen. nukkaantumisenne
genitive nukkaantumisenne nukkaantumistenne
nukkaantumisienne
partitive nukkaantumistanne nukkaantumisianne
inessive nukkaantumisessanne nukkaantumisissanne
elative nukkaantumisestanne nukkaantumisistanne
illative nukkaantumiseenne nukkaantumisiinne
adessive nukkaantumisellanne nukkaantumisillanne
ablative nukkaantumiseltanne nukkaantumisiltanne
allative nukkaantumisellenne nukkaantumisillenne
essive nukkaantumisenanne nukkaantumisinanne
translative nukkaantumiseksenne nukkaantumisiksenne
abessive nukkaantumisettanne nukkaantumisittanne
instructive — —
comitative — nukkaantumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative nukkaantumisensa nukkaantumisensa
accusative nom. nukkaantumisensa nukkaantumisensa
gen. nukkaantumisensa
genitive nukkaantumisensa nukkaantumistensa
nukkaantumisiensa
partitive nukkaantumistaan
nukkaantumistansa 		nukkaantumisiaan
nukkaantumisiansa
inessive nukkaantumisessaan
nukkaantumisessansa 		nukkaantumisissaan
nukkaantumisissansa
elative nukkaantumisestaan
nukkaantumisestansa 		nukkaantumisistaan
nukkaantumisistansa
illative nukkaantumiseensa nukkaantumisiinsa
adessive nukkaantumisellaan
nukkaantumisellansa 		nukkaantumisillaan
nukkaantumisillansa
ablative nukkaantumiseltaan
nukkaantumiseltansa 		nukkaantumisiltaan
nukkaantumisiltansa
allative nukkaantumiselleen
nukkaantumisellensa 		nukkaantumisilleen
nukkaantumisillensa
essive nukkaantumisenaan
nukkaantumisenansa 		nukkaantumisinaan
nukkaantumisinansa
translative nukkaantumisekseen
nukkaantumiseksensa 		nukkaantumisikseen
nukkaantumisiksensa
abessive nukkaantumisettaan
nukkaantumisettansa 		nukkaantumisittaan
nukkaantumisittansa
instructive — —
comitative — nukkaantumisineen
nukkaantumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.