oivaltaminen

Finnish

Etymology

oivaltaa +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈoi̯ʋɑltɑminen/, [ˈo̞i̯ʋɑ̝l̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): oi‧val‧ta‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): oi‧val‧ta‧mi‧nen

Noun

oivaltaminen

  1. verbal noun of oivaltaa
    1. realizing, becoming aware of, understanding, perceiving

Declension

Inflection of oivaltaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative oivaltaminen oivaltamiset
genitive oivaltamisen oivaltamisten
oivaltamisien
partitive oivaltamista oivaltamisia
illative oivaltamiseen oivaltamisiin
singular plural
nominative oivaltaminen oivaltamiset
accusative nom. oivaltaminen oivaltamiset
gen. oivaltamisen
genitive oivaltamisen oivaltamisten
oivaltamisien
partitive oivaltamista oivaltamisia
inessive oivaltamisessa oivaltamisissa
elative oivaltamisesta oivaltamisista
illative oivaltamiseen oivaltamisiin
adessive oivaltamisella oivaltamisilla
ablative oivaltamiselta oivaltamisilta
allative oivaltamiselle oivaltamisille
essive oivaltamisena oivaltamisina
translative oivaltamiseksi oivaltamisiksi
abessive oivaltamisetta oivaltamisitta
instructive — oivaltamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of oivaltaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative oivaltamiseni oivaltamiseni
accusative nom. oivaltamiseni oivaltamiseni
gen. oivaltamiseni
genitive oivaltamiseni oivaltamisteni
oivaltamisieni
partitive oivaltamistani oivaltamisiani
inessive oivaltamisessani oivaltamisissani
elative oivaltamisestani oivaltamisistani
illative oivaltamiseeni oivaltamisiini
adessive oivaltamisellani oivaltamisillani
ablative oivaltamiseltani oivaltamisiltani
allative oivaltamiselleni oivaltamisilleni
essive oivaltamisenani oivaltamisinani
translative oivaltamisekseni oivaltamisikseni
abessive oivaltamisettani oivaltamisittani
instructive — —
comitative — oivaltamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative oivaltamisesi oivaltamisesi
accusative nom. oivaltamisesi oivaltamisesi
gen. oivaltamisesi
genitive oivaltamisesi oivaltamistesi
oivaltamisiesi
partitive oivaltamistasi oivaltamisiasi
inessive oivaltamisessasi oivaltamisissasi
elative oivaltamisestasi oivaltamisistasi
illative oivaltamiseesi oivaltamisiisi
adessive oivaltamisellasi oivaltamisillasi
ablative oivaltamiseltasi oivaltamisiltasi
allative oivaltamisellesi oivaltamisillesi
essive oivaltamisenasi oivaltamisinasi
translative oivaltamiseksesi oivaltamisiksesi
abessive oivaltamisettasi oivaltamisittasi
instructive — —
comitative — oivaltamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative oivaltamisemme oivaltamisemme
accusative nom. oivaltamisemme oivaltamisemme
gen. oivaltamisemme
genitive oivaltamisemme oivaltamistemme
oivaltamisiemme
partitive oivaltamistamme oivaltamisiamme
inessive oivaltamisessamme oivaltamisissamme
elative oivaltamisestamme oivaltamisistamme
illative oivaltamiseemme oivaltamisiimme
adessive oivaltamisellamme oivaltamisillamme
ablative oivaltamiseltamme oivaltamisiltamme
allative oivaltamisellemme oivaltamisillemme
essive oivaltamisenamme oivaltamisinamme
translative oivaltamiseksemme oivaltamisiksemme
abessive oivaltamisettamme oivaltamisittamme
instructive — —
comitative — oivaltamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative oivaltamisenne oivaltamisenne
accusative nom. oivaltamisenne oivaltamisenne
gen. oivaltamisenne
genitive oivaltamisenne oivaltamistenne
oivaltamisienne
partitive oivaltamistanne oivaltamisianne
inessive oivaltamisessanne oivaltamisissanne
elative oivaltamisestanne oivaltamisistanne
illative oivaltamiseenne oivaltamisiinne
adessive oivaltamisellanne oivaltamisillanne
ablative oivaltamiseltanne oivaltamisiltanne
allative oivaltamisellenne oivaltamisillenne
essive oivaltamisenanne oivaltamisinanne
translative oivaltamiseksenne oivaltamisiksenne
abessive oivaltamisettanne oivaltamisittanne
instructive — —
comitative — oivaltamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative oivaltamisensa oivaltamisensa
accusative nom. oivaltamisensa oivaltamisensa
gen. oivaltamisensa
genitive oivaltamisensa oivaltamistensa
oivaltamisiensa
partitive oivaltamistaan
oivaltamistansa 		oivaltamisiaan
oivaltamisiansa
inessive oivaltamisessaan
oivaltamisessansa 		oivaltamisissaan
oivaltamisissansa
elative oivaltamisestaan
oivaltamisestansa 		oivaltamisistaan
oivaltamisistansa
illative oivaltamiseensa oivaltamisiinsa
adessive oivaltamisellaan
oivaltamisellansa 		oivaltamisillaan
oivaltamisillansa
ablative oivaltamiseltaan
oivaltamiseltansa 		oivaltamisiltaan
oivaltamisiltansa
allative oivaltamiselleen
oivaltamisellensa 		oivaltamisilleen
oivaltamisillensa
essive oivaltamisenaan
oivaltamisenansa 		oivaltamisinaan
oivaltamisinansa
translative oivaltamisekseen
oivaltamiseksensa 		oivaltamisikseen
oivaltamisiksensa
abessive oivaltamisettaan
oivaltamisettansa 		oivaltamisittaan
oivaltamisittansa
instructive — —
comitative — oivaltamisineen
oivaltamisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.