omamuotoinen

Finnish

Etymology

oma +‎ muoto +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈomɑˌmuo̯toi̯nen/, [ˈo̞mɑ̝ˌmuo̞̯t̪o̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -uotoinen
  • Syllabification(key): o‧ma‧muo‧toi‧nen
  • Hyphenation(key): oma‧muotoi‧nen

Adjective

omamuotoinen

  1. (geology, petrography) idiomorphic
    Synonym: idiomorfinen

Declension

Inflection of omamuotoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omamuotoinen omamuotoiset
genitive omamuotoisen omamuotoisten
omamuotoisien
partitive omamuotoista omamuotoisia
illative omamuotoiseen omamuotoisiin
singular plural
nominative omamuotoinen omamuotoiset
accusative nom. omamuotoinen omamuotoiset
gen. omamuotoisen
genitive omamuotoisen omamuotoisten
omamuotoisien
partitive omamuotoista omamuotoisia
inessive omamuotoisessa omamuotoisissa
elative omamuotoisesta omamuotoisista
illative omamuotoiseen omamuotoisiin
adessive omamuotoisella omamuotoisilla
ablative omamuotoiselta omamuotoisilta
allative omamuotoiselle omamuotoisille
essive omamuotoisena omamuotoisina
translative omamuotoiseksi omamuotoisiksi
abessive omamuotoisetta omamuotoisitta
instructive — omamuotoisin
comitative — omamuotoisine
Possessive forms of omamuotoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative omamuotoiseni omamuotoiseni
accusative nom. omamuotoiseni omamuotoiseni
gen. omamuotoiseni
genitive omamuotoiseni omamuotoisteni
omamuotoisieni
partitive omamuotoistani omamuotoisiani
inessive omamuotoisessani omamuotoisissani
elative omamuotoisestani omamuotoisistani
illative omamuotoiseeni omamuotoisiini
adessive omamuotoisellani omamuotoisillani
ablative omamuotoiseltani omamuotoisiltani
allative omamuotoiselleni omamuotoisilleni
essive omamuotoisenani omamuotoisinani
translative omamuotoisekseni omamuotoisikseni
abessive omamuotoisettani omamuotoisittani
instructive — —
comitative — omamuotoisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative omamuotoisesi omamuotoisesi
accusative nom. omamuotoisesi omamuotoisesi
gen. omamuotoisesi
genitive omamuotoisesi omamuotoistesi
omamuotoisiesi
partitive omamuotoistasi omamuotoisiasi
inessive omamuotoisessasi omamuotoisissasi
elative omamuotoisestasi omamuotoisistasi
illative omamuotoiseesi omamuotoisiisi
adessive omamuotoisellasi omamuotoisillasi
ablative omamuotoiseltasi omamuotoisiltasi
allative omamuotoisellesi omamuotoisillesi
essive omamuotoisenasi omamuotoisinasi
translative omamuotoiseksesi omamuotoisiksesi
abessive omamuotoisettasi omamuotoisittasi
instructive — —
comitative — omamuotoisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative omamuotoisemme omamuotoisemme
accusative nom. omamuotoisemme omamuotoisemme
gen. omamuotoisemme
genitive omamuotoisemme omamuotoistemme
omamuotoisiemme
partitive omamuotoistamme omamuotoisiamme
inessive omamuotoisessamme omamuotoisissamme
elative omamuotoisestamme omamuotoisistamme
illative omamuotoiseemme omamuotoisiimme
adessive omamuotoisellamme omamuotoisillamme
ablative omamuotoiseltamme omamuotoisiltamme
allative omamuotoisellemme omamuotoisillemme
essive omamuotoisenamme omamuotoisinamme
translative omamuotoiseksemme omamuotoisiksemme
abessive omamuotoisettamme omamuotoisittamme
instructive — —
comitative — omamuotoisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative omamuotoisenne omamuotoisenne
accusative nom. omamuotoisenne omamuotoisenne
gen. omamuotoisenne
genitive omamuotoisenne omamuotoistenne
omamuotoisienne
partitive omamuotoistanne omamuotoisianne
inessive omamuotoisessanne omamuotoisissanne
elative omamuotoisestanne omamuotoisistanne
illative omamuotoiseenne omamuotoisiinne
adessive omamuotoisellanne omamuotoisillanne
ablative omamuotoiseltanne omamuotoisiltanne
allative omamuotoisellenne omamuotoisillenne
essive omamuotoisenanne omamuotoisinanne
translative omamuotoiseksenne omamuotoisiksenne
abessive omamuotoisettanne omamuotoisittanne
instructive — —
comitative — omamuotoisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative omamuotoisensa omamuotoisensa
accusative nom. omamuotoisensa omamuotoisensa
gen. omamuotoisensa
genitive omamuotoisensa omamuotoistensa
omamuotoisiensa
partitive omamuotoistaan
omamuotoistansa 		omamuotoisiaan
omamuotoisiansa
inessive omamuotoisessaan
omamuotoisessansa 		omamuotoisissaan
omamuotoisissansa
elative omamuotoisestaan
omamuotoisestansa 		omamuotoisistaan
omamuotoisistansa
illative omamuotoiseensa omamuotoisiinsa
adessive omamuotoisellaan
omamuotoisellansa 		omamuotoisillaan
omamuotoisillansa
ablative omamuotoiseltaan
omamuotoiseltansa 		omamuotoisiltaan
omamuotoisiltansa
allative omamuotoiselleen
omamuotoisellensa 		omamuotoisilleen
omamuotoisillensa
essive omamuotoisenaan
omamuotoisenansa 		omamuotoisinaan
omamuotoisinansa
translative omamuotoisekseen
omamuotoiseksensa 		omamuotoisikseen
omamuotoisiksensa
abessive omamuotoisettaan
omamuotoisettansa 		omamuotoisittaan
omamuotoisittansa
instructive — —
comitative — omamuotoisineen
omamuotoisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.