omankielinen

Finnish

Etymology

oman +‎ kieli +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈomɑnˌkie̯linen/, [ˈo̞mɑ̝ŋˌk̟ie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Syllabification(key): o‧man‧kie‧li‧nen
  • Hyphenation(key): oman‧kieli‧nen

Adjective

omankielinen

  1. synonym of omakielinen (“in one's own language”)

Declension

Inflection of omankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omankielinen omankieliset
genitive omankielisen omankielisten
omankielisien
partitive omankielistä omankielisiä
illative omankieliseen omankielisiin
singular plural
nominative omankielinen omankieliset
accusative nom. omankielinen omankieliset
gen. omankielisen
genitive omankielisen omankielisten
omankielisien
partitive omankielistä omankielisiä
inessive omankielisessä omankielisissä
elative omankielisestä omankielisistä
illative omankieliseen omankielisiin
adessive omankielisellä omankielisillä
ablative omankieliseltä omankielisiltä
allative omankieliselle omankielisille
essive omankielisenä omankielisinä
translative omankieliseksi omankielisiksi
abessive omankielisettä omankielisittä
instructive — omankielisin
comitative — omankielisine
Possessive forms of omankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative omankieliseni omankieliseni
accusative nom. omankieliseni omankieliseni
gen. omankieliseni
genitive omankieliseni omankielisteni
omankielisieni
partitive omankielistäni omankielisiäni
inessive omankielisessäni omankielisissäni
elative omankielisestäni omankielisistäni
illative omankieliseeni omankielisiini
adessive omankieliselläni omankielisilläni
ablative omankieliseltäni omankielisiltäni
allative omankieliselleni omankielisilleni
essive omankielisenäni omankielisinäni
translative omankielisekseni omankielisikseni
abessive omankielisettäni omankielisittäni
instructive — —
comitative — omankielisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative omankielisesi omankielisesi
accusative nom. omankielisesi omankielisesi
gen. omankielisesi
genitive omankielisesi omankielistesi
omankielisiesi
partitive omankielistäsi omankielisiäsi
inessive omankielisessäsi omankielisissäsi
elative omankielisestäsi omankielisistäsi
illative omankieliseesi omankielisiisi
adessive omankieliselläsi omankielisilläsi
ablative omankieliseltäsi omankielisiltäsi
allative omankielisellesi omankielisillesi
essive omankielisenäsi omankielisinäsi
translative omankieliseksesi omankielisiksesi
abessive omankielisettäsi omankielisittäsi
instructive — —
comitative — omankielisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative omankielisemme omankielisemme
accusative nom. omankielisemme omankielisemme
gen. omankielisemme
genitive omankielisemme omankielistemme
omankielisiemme
partitive omankielistämme omankielisiämme
inessive omankielisessämme omankielisissämme
elative omankielisestämme omankielisistämme
illative omankieliseemme omankielisiimme
adessive omankielisellämme omankielisillämme
ablative omankieliseltämme omankielisiltämme
allative omankielisellemme omankielisillemme
essive omankielisenämme omankielisinämme
translative omankieliseksemme omankielisiksemme
abessive omankielisettämme omankielisittämme
instructive — —
comitative — omankielisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative omankielisenne omankielisenne
accusative nom. omankielisenne omankielisenne
gen. omankielisenne
genitive omankielisenne omankielistenne
omankielisienne
partitive omankielistänne omankielisiänne
inessive omankielisessänne omankielisissänne
elative omankielisestänne omankielisistänne
illative omankieliseenne omankielisiinne
adessive omankielisellänne omankielisillänne
ablative omankieliseltänne omankielisiltänne
allative omankielisellenne omankielisillenne
essive omankielisenänne omankielisinänne
translative omankieliseksenne omankielisiksenne
abessive omankielisettänne omankielisittänne
instructive — —
comitative — omankielisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative omankielisensä omankielisensä
accusative nom. omankielisensä omankielisensä
gen. omankielisensä
genitive omankielisensä omankielistensä
omankielisiensä
partitive omankielistään
omankielistänsä 		omankielisiään
omankielisiänsä
inessive omankielisessään
omankielisessänsä 		omankielisissään
omankielisissänsä
elative omankielisestään
omankielisestänsä 		omankielisistään
omankielisistänsä
illative omankieliseensä omankielisiinsä
adessive omankielisellään
omankielisellänsä 		omankielisillään
omankielisillänsä
ablative omankieliseltään
omankieliseltänsä 		omankielisiltään
omankielisiltänsä
allative omankieliselleen
omankielisellensä 		omankielisilleen
omankielisillensä
essive omankielisenään
omankielisenänsä 		omankielisinään
omankielisinänsä
translative omankielisekseen
omankieliseksensä 		omankielisikseen
omankielisiksensä
abessive omankielisettään
omankielisettänsä 		omankielisittään
omankielisittänsä
instructive — —
comitative — omankielisineen
omankielisinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.