| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
omantunnonvapautensa
|
omantunnonvapautensa
|
| accusative
|
nom.
|
omantunnonvapautensa
|
omantunnonvapautensa
|
| gen.
|
omantunnonvapautensa
|
| genitive
|
omantunnonvapautensa
|
omantunnonvapauksiensa
|
| partitive
|
omantunnonvapauttaan omantunnonvapauttansa
|
omantunnonvapauksiaan omantunnonvapauksiansa
|
| inessive
|
omantunnonvapaudessaan omantunnonvapaudessansa
|
omantunnonvapauksissaan omantunnonvapauksissansa
|
| elative
|
omantunnonvapaudestaan omantunnonvapaudestansa
|
omantunnonvapauksistaan omantunnonvapauksistansa
|
| illative
|
omantunnonvapauteensa
|
omantunnonvapauksiinsa
|
| adessive
|
omantunnonvapaudellaan omantunnonvapaudellansa
|
omantunnonvapauksillaan omantunnonvapauksillansa
|
| ablative
|
omantunnonvapaudeltaan omantunnonvapaudeltansa
|
omantunnonvapauksiltaan omantunnonvapauksiltansa
|
| allative
|
omantunnonvapaudelleen omantunnonvapaudellensa
|
omantunnonvapauksilleen omantunnonvapauksillensa
|
| essive
|
omantunnonvapautenaan omantunnonvapautenansa
|
omantunnonvapauksinaan omantunnonvapauksinansa
|
| translative
|
omantunnonvapaudekseen omantunnonvapaudeksensa
|
omantunnonvapauksikseen omantunnonvapauksiksensa
|
| abessive
|
omantunnonvapaudettaan omantunnonvapaudettansa
|
omantunnonvapauksittaan omantunnonvapauksittansa
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
omantunnonvapauksineen omantunnonvapauksinensa
|