omistautuminen

Finnish

Etymology

omistautua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈomistɑu̯tuminen/, [ˈo̞mis̠ˌtɑ̝u̯t̪uˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): o‧mis‧tau‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): omis‧tau‧tu‧mi‧nen

Noun

omistautuminen

  1. verbal noun of omistautua
    1. devoting oneself, dedicating oneself

Declension

Inflection of omistautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omistautuminen omistautumiset
genitive omistautumisen omistautumisten
omistautumisien
partitive omistautumista omistautumisia
illative omistautumiseen omistautumisiin
singular plural
nominative omistautuminen omistautumiset
accusative nom. omistautuminen omistautumiset
gen. omistautumisen
genitive omistautumisen omistautumisten
omistautumisien
partitive omistautumista omistautumisia
inessive omistautumisessa omistautumisissa
elative omistautumisesta omistautumisista
illative omistautumiseen omistautumisiin
adessive omistautumisella omistautumisilla
ablative omistautumiselta omistautumisilta
allative omistautumiselle omistautumisille
essive omistautumisena omistautumisina
translative omistautumiseksi omistautumisiksi
abessive omistautumisetta omistautumisitta
instructive — omistautumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of omistautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative omistautumiseni omistautumiseni
accusative nom. omistautumiseni omistautumiseni
gen. omistautumiseni
genitive omistautumiseni omistautumisteni
omistautumisieni
partitive omistautumistani omistautumisiani
inessive omistautumisessani omistautumisissani
elative omistautumisestani omistautumisistani
illative omistautumiseeni omistautumisiini
adessive omistautumisellani omistautumisillani
ablative omistautumiseltani omistautumisiltani
allative omistautumiselleni omistautumisilleni
essive omistautumisenani omistautumisinani
translative omistautumisekseni omistautumisikseni
abessive omistautumisettani omistautumisittani
instructive — —
comitative — omistautumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative omistautumisesi omistautumisesi
accusative nom. omistautumisesi omistautumisesi
gen. omistautumisesi
genitive omistautumisesi omistautumistesi
omistautumisiesi
partitive omistautumistasi omistautumisiasi
inessive omistautumisessasi omistautumisissasi
elative omistautumisestasi omistautumisistasi
illative omistautumiseesi omistautumisiisi
adessive omistautumisellasi omistautumisillasi
ablative omistautumiseltasi omistautumisiltasi
allative omistautumisellesi omistautumisillesi
essive omistautumisenasi omistautumisinasi
translative omistautumiseksesi omistautumisiksesi
abessive omistautumisettasi omistautumisittasi
instructive — —
comitative — omistautumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative omistautumisemme omistautumisemme
accusative nom. omistautumisemme omistautumisemme
gen. omistautumisemme
genitive omistautumisemme omistautumistemme
omistautumisiemme
partitive omistautumistamme omistautumisiamme
inessive omistautumisessamme omistautumisissamme
elative omistautumisestamme omistautumisistamme
illative omistautumiseemme omistautumisiimme
adessive omistautumisellamme omistautumisillamme
ablative omistautumiseltamme omistautumisiltamme
allative omistautumisellemme omistautumisillemme
essive omistautumisenamme omistautumisinamme
translative omistautumiseksemme omistautumisiksemme
abessive omistautumisettamme omistautumisittamme
instructive — —
comitative — omistautumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative omistautumisenne omistautumisenne
accusative nom. omistautumisenne omistautumisenne
gen. omistautumisenne
genitive omistautumisenne omistautumistenne
omistautumisienne
partitive omistautumistanne omistautumisianne
inessive omistautumisessanne omistautumisissanne
elative omistautumisestanne omistautumisistanne
illative omistautumiseenne omistautumisiinne
adessive omistautumisellanne omistautumisillanne
ablative omistautumiseltanne omistautumisiltanne
allative omistautumisellenne omistautumisillenne
essive omistautumisenanne omistautumisinanne
translative omistautumiseksenne omistautumisiksenne
abessive omistautumisettanne omistautumisittanne
instructive — —
comitative — omistautumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative omistautumisensa omistautumisensa
accusative nom. omistautumisensa omistautumisensa
gen. omistautumisensa
genitive omistautumisensa omistautumistensa
omistautumisiensa
partitive omistautumistaan
omistautumistansa 		omistautumisiaan
omistautumisiansa
inessive omistautumisessaan
omistautumisessansa 		omistautumisissaan
omistautumisissansa
elative omistautumisestaan
omistautumisestansa 		omistautumisistaan
omistautumisistansa
illative omistautumiseensa omistautumisiinsa
adessive omistautumisellaan
omistautumisellansa 		omistautumisillaan
omistautumisillansa
ablative omistautumiseltaan
omistautumiseltansa 		omistautumisiltaan
omistautumisiltansa
allative omistautumiselleen
omistautumisellensa 		omistautumisilleen
omistautumisillensa
essive omistautumisenaan
omistautumisenansa 		omistautumisinaan
omistautumisinansa
translative omistautumisekseen
omistautumiseksensa 		omistautumisikseen
omistautumisiksensa
abessive omistautumisettaan
omistautumisettansa 		omistautumisittaan
omistautumisittansa
instructive — —
comitative — omistautumisineen
omistautumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.