opetteleminen

Finnish

Etymology

opetella +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈopetːeleminen/, [ˈo̞pe̞t̪̚ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): o‧pet‧te‧le‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): opet‧te‧le‧mi‧nen

Noun

opetteleminen

  1. verbal noun of opetella
    1. (gradually) learning (to do something, etc.)

Declension

Inflection of opetteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative opetteleminen opettelemiset
genitive opettelemisen opettelemisten
opettelemisien
partitive opettelemista opettelemisia
illative opettelemiseen opettelemisiin
singular plural
nominative opetteleminen opettelemiset
accusative nom. opetteleminen opettelemiset
gen. opettelemisen
genitive opettelemisen opettelemisten
opettelemisien
partitive opettelemista opettelemisia
inessive opettelemisessa opettelemisissa
elative opettelemisesta opettelemisista
illative opettelemiseen opettelemisiin
adessive opettelemisella opettelemisilla
ablative opettelemiselta opettelemisilta
allative opettelemiselle opettelemisille
essive opettelemisena opettelemisina
translative opettelemiseksi opettelemisiksi
abessive opettelemisetta opettelemisitta
instructive — opettelemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of opetteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative opettelemiseni opettelemiseni
accusative nom. opettelemiseni opettelemiseni
gen. opettelemiseni
genitive opettelemiseni opettelemisteni
opettelemisieni
partitive opettelemistani opettelemisiani
inessive opettelemisessani opettelemisissani
elative opettelemisestani opettelemisistani
illative opettelemiseeni opettelemisiini
adessive opettelemisellani opettelemisillani
ablative opettelemiseltani opettelemisiltani
allative opettelemiselleni opettelemisilleni
essive opettelemisenani opettelemisinani
translative opettelemisekseni opettelemisikseni
abessive opettelemisettani opettelemisittani
instructive — —
comitative — opettelemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative opettelemisesi opettelemisesi
accusative nom. opettelemisesi opettelemisesi
gen. opettelemisesi
genitive opettelemisesi opettelemistesi
opettelemisiesi
partitive opettelemistasi opettelemisiasi
inessive opettelemisessasi opettelemisissasi
elative opettelemisestasi opettelemisistasi
illative opettelemiseesi opettelemisiisi
adessive opettelemisellasi opettelemisillasi
ablative opettelemiseltasi opettelemisiltasi
allative opettelemisellesi opettelemisillesi
essive opettelemisenasi opettelemisinasi
translative opettelemiseksesi opettelemisiksesi
abessive opettelemisettasi opettelemisittasi
instructive — —
comitative — opettelemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative opettelemisemme opettelemisemme
accusative nom. opettelemisemme opettelemisemme
gen. opettelemisemme
genitive opettelemisemme opettelemistemme
opettelemisiemme
partitive opettelemistamme opettelemisiamme
inessive opettelemisessamme opettelemisissamme
elative opettelemisestamme opettelemisistamme
illative opettelemiseemme opettelemisiimme
adessive opettelemisellamme opettelemisillamme
ablative opettelemiseltamme opettelemisiltamme
allative opettelemisellemme opettelemisillemme
essive opettelemisenamme opettelemisinamme
translative opettelemiseksemme opettelemisiksemme
abessive opettelemisettamme opettelemisittamme
instructive — —
comitative — opettelemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative opettelemisenne opettelemisenne
accusative nom. opettelemisenne opettelemisenne
gen. opettelemisenne
genitive opettelemisenne opettelemistenne
opettelemisienne
partitive opettelemistanne opettelemisianne
inessive opettelemisessanne opettelemisissanne
elative opettelemisestanne opettelemisistanne
illative opettelemiseenne opettelemisiinne
adessive opettelemisellanne opettelemisillanne
ablative opettelemiseltanne opettelemisiltanne
allative opettelemisellenne opettelemisillenne
essive opettelemisenanne opettelemisinanne
translative opettelemiseksenne opettelemisiksenne
abessive opettelemisettanne opettelemisittanne
instructive — —
comitative — opettelemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative opettelemisensa opettelemisensa
accusative nom. opettelemisensa opettelemisensa
gen. opettelemisensa
genitive opettelemisensa opettelemistensa
opettelemisiensa
partitive opettelemistaan
opettelemistansa 		opettelemisiaan
opettelemisiansa
inessive opettelemisessaan
opettelemisessansa 		opettelemisissaan
opettelemisissansa
elative opettelemisestaan
opettelemisestansa 		opettelemisistaan
opettelemisistansa
illative opettelemiseensa opettelemisiinsa
adessive opettelemisellaan
opettelemisellansa 		opettelemisillaan
opettelemisillansa
ablative opettelemiseltaan
opettelemiseltansa 		opettelemisiltaan
opettelemisiltansa
allative opettelemiselleen
opettelemisellensa 		opettelemisilleen
opettelemisillensa
essive opettelemisenaan
opettelemisenansa 		opettelemisinaan
opettelemisinansa
translative opettelemisekseen
opettelemiseksensa 		opettelemisikseen
opettelemisiksensa
abessive opettelemisettaan
opettelemisettansa 		opettelemisittaan
opettelemisittansa
instructive — —
comitative — opettelemisineen
opettelemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.