opiskeleminen

Finnish

Etymology

opiskella +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈopiskeleminen/, [ˈo̞pis̠ˌk̟e̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): o‧pis‧ke‧le‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): opis‧ke‧le‧mi‧nen

Noun

opiskeleminen

  1. verbal noun of opiskella
    1. studying

Declension

Inflection of opiskeleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative opiskeleminen opiskelemiset
genitive opiskelemisen opiskelemisten
opiskelemisien
partitive opiskelemista opiskelemisia
illative opiskelemiseen opiskelemisiin
singular plural
nominative opiskeleminen opiskelemiset
accusative nom. opiskeleminen opiskelemiset
gen. opiskelemisen
genitive opiskelemisen opiskelemisten
opiskelemisien
partitive opiskelemista opiskelemisia
inessive opiskelemisessa opiskelemisissa
elative opiskelemisesta opiskelemisista
illative opiskelemiseen opiskelemisiin
adessive opiskelemisella opiskelemisilla
ablative opiskelemiselta opiskelemisilta
allative opiskelemiselle opiskelemisille
essive opiskelemisena opiskelemisina
translative opiskelemiseksi opiskelemisiksi
abessive opiskelemisetta opiskelemisitta
instructive — opiskelemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of opiskeleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative opiskelemiseni opiskelemiseni
accusative nom. opiskelemiseni opiskelemiseni
gen. opiskelemiseni
genitive opiskelemiseni opiskelemisteni
opiskelemisieni
partitive opiskelemistani opiskelemisiani
inessive opiskelemisessani opiskelemisissani
elative opiskelemisestani opiskelemisistani
illative opiskelemiseeni opiskelemisiini
adessive opiskelemisellani opiskelemisillani
ablative opiskelemiseltani opiskelemisiltani
allative opiskelemiselleni opiskelemisilleni
essive opiskelemisenani opiskelemisinani
translative opiskelemisekseni opiskelemisikseni
abessive opiskelemisettani opiskelemisittani
instructive — —
comitative — opiskelemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative opiskelemisesi opiskelemisesi
accusative nom. opiskelemisesi opiskelemisesi
gen. opiskelemisesi
genitive opiskelemisesi opiskelemistesi
opiskelemisiesi
partitive opiskelemistasi opiskelemisiasi
inessive opiskelemisessasi opiskelemisissasi
elative opiskelemisestasi opiskelemisistasi
illative opiskelemiseesi opiskelemisiisi
adessive opiskelemisellasi opiskelemisillasi
ablative opiskelemiseltasi opiskelemisiltasi
allative opiskelemisellesi opiskelemisillesi
essive opiskelemisenasi opiskelemisinasi
translative opiskelemiseksesi opiskelemisiksesi
abessive opiskelemisettasi opiskelemisittasi
instructive — —
comitative — opiskelemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative opiskelemisemme opiskelemisemme
accusative nom. opiskelemisemme opiskelemisemme
gen. opiskelemisemme
genitive opiskelemisemme opiskelemistemme
opiskelemisiemme
partitive opiskelemistamme opiskelemisiamme
inessive opiskelemisessamme opiskelemisissamme
elative opiskelemisestamme opiskelemisistamme
illative opiskelemiseemme opiskelemisiimme
adessive opiskelemisellamme opiskelemisillamme
ablative opiskelemiseltamme opiskelemisiltamme
allative opiskelemisellemme opiskelemisillemme
essive opiskelemisenamme opiskelemisinamme
translative opiskelemiseksemme opiskelemisiksemme
abessive opiskelemisettamme opiskelemisittamme
instructive — —
comitative — opiskelemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative opiskelemisenne opiskelemisenne
accusative nom. opiskelemisenne opiskelemisenne
gen. opiskelemisenne
genitive opiskelemisenne opiskelemistenne
opiskelemisienne
partitive opiskelemistanne opiskelemisianne
inessive opiskelemisessanne opiskelemisissanne
elative opiskelemisestanne opiskelemisistanne
illative opiskelemiseenne opiskelemisiinne
adessive opiskelemisellanne opiskelemisillanne
ablative opiskelemiseltanne opiskelemisiltanne
allative opiskelemisellenne opiskelemisillenne
essive opiskelemisenanne opiskelemisinanne
translative opiskelemiseksenne opiskelemisiksenne
abessive opiskelemisettanne opiskelemisittanne
instructive — —
comitative — opiskelemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative opiskelemisensa opiskelemisensa
accusative nom. opiskelemisensa opiskelemisensa
gen. opiskelemisensa
genitive opiskelemisensa opiskelemistensa
opiskelemisiensa
partitive opiskelemistaan
opiskelemistansa 		opiskelemisiaan
opiskelemisiansa
inessive opiskelemisessaan
opiskelemisessansa 		opiskelemisissaan
opiskelemisissansa
elative opiskelemisestaan
opiskelemisestansa 		opiskelemisistaan
opiskelemisistansa
illative opiskelemiseensa opiskelemisiinsa
adessive opiskelemisellaan
opiskelemisellansa 		opiskelemisillaan
opiskelemisillansa
ablative opiskelemiseltaan
opiskelemiseltansa 		opiskelemisiltaan
opiskelemisiltansa
allative opiskelemiselleen
opiskelemisellensa 		opiskelemisilleen
opiskelemisillensa
essive opiskelemisenaan
opiskelemisenansa 		opiskelemisinaan
opiskelemisinansa
translative opiskelemisekseen
opiskelemiseksensa 		opiskelemisikseen
opiskelemisiksensa
abessive opiskelemisettaan
opiskelemisettansa 		opiskelemisittaan
opiskelemisittansa
instructive — —
comitative — opiskelemisineen
opiskelemisinensa

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.