oppimattomuus

Finnish

Etymology

oppimaton +‎ -uus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈopːimɑtːomuːs/, [ˈo̞pːiˌmɑ̝t̪ːo̞muːs̠]
  • Rhymes: -ɑtːomuːs
  • Syllabification(key): op‧pi‧mat‧to‧muus
  • Hyphenation(key): op‧pi‧mat‧to‧muus

Noun

oppimattomuus

  1. uneducatedness, unlearnedness

Declension

Inflection of oppimattomuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative oppimattomuus oppimattomuudet
genitive oppimattomuuden oppimattomuuksien
partitive oppimattomuutta oppimattomuuksia
illative oppimattomuuteen oppimattomuuksiin
singular plural
nominative oppimattomuus oppimattomuudet
accusative nom. oppimattomuus oppimattomuudet
gen. oppimattomuuden
genitive oppimattomuuden oppimattomuuksien
partitive oppimattomuutta oppimattomuuksia
inessive oppimattomuudessa oppimattomuuksissa
elative oppimattomuudesta oppimattomuuksista
illative oppimattomuuteen oppimattomuuksiin
adessive oppimattomuudella oppimattomuuksilla
ablative oppimattomuudelta oppimattomuuksilta
allative oppimattomuudelle oppimattomuuksille
essive oppimattomuutena oppimattomuuksina
translative oppimattomuudeksi oppimattomuuksiksi
abessive oppimattomuudetta oppimattomuuksitta
instructive — oppimattomuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of oppimattomuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative oppimattomuuteni oppimattomuuteni
accusative nom. oppimattomuuteni oppimattomuuteni
gen. oppimattomuuteni
genitive oppimattomuuteni oppimattomuuksieni
partitive oppimattomuuttani oppimattomuuksiani
inessive oppimattomuudessani oppimattomuuksissani
elative oppimattomuudestani oppimattomuuksistani
illative oppimattomuuteeni oppimattomuuksiini
adessive oppimattomuudellani oppimattomuuksillani
ablative oppimattomuudeltani oppimattomuuksiltani
allative oppimattomuudelleni oppimattomuuksilleni
essive oppimattomuutenani oppimattomuuksinani
translative oppimattomuudekseni oppimattomuuksikseni
abessive oppimattomuudettani oppimattomuuksittani
instructive — —
comitative — oppimattomuuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative oppimattomuutesi oppimattomuutesi
accusative nom. oppimattomuutesi oppimattomuutesi
gen. oppimattomuutesi
genitive oppimattomuutesi oppimattomuuksiesi
partitive oppimattomuuttasi oppimattomuuksiasi
inessive oppimattomuudessasi oppimattomuuksissasi
elative oppimattomuudestasi oppimattomuuksistasi
illative oppimattomuuteesi oppimattomuuksiisi
adessive oppimattomuudellasi oppimattomuuksillasi
ablative oppimattomuudeltasi oppimattomuuksiltasi
allative oppimattomuudellesi oppimattomuuksillesi
essive oppimattomuutenasi oppimattomuuksinasi
translative oppimattomuudeksesi oppimattomuuksiksesi
abessive oppimattomuudettasi oppimattomuuksittasi
instructive — —
comitative — oppimattomuuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative oppimattomuutemme oppimattomuutemme
accusative nom. oppimattomuutemme oppimattomuutemme
gen. oppimattomuutemme
genitive oppimattomuutemme oppimattomuuksiemme
partitive oppimattomuuttamme oppimattomuuksiamme
inessive oppimattomuudessamme oppimattomuuksissamme
elative oppimattomuudestamme oppimattomuuksistamme
illative oppimattomuuteemme oppimattomuuksiimme
adessive oppimattomuudellamme oppimattomuuksillamme
ablative oppimattomuudeltamme oppimattomuuksiltamme
allative oppimattomuudellemme oppimattomuuksillemme
essive oppimattomuutenamme oppimattomuuksinamme
translative oppimattomuudeksemme oppimattomuuksiksemme
abessive oppimattomuudettamme oppimattomuuksittamme
instructive — —
comitative — oppimattomuuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative oppimattomuutenne oppimattomuutenne
accusative nom. oppimattomuutenne oppimattomuutenne
gen. oppimattomuutenne
genitive oppimattomuutenne oppimattomuuksienne
partitive oppimattomuuttanne oppimattomuuksianne
inessive oppimattomuudessanne oppimattomuuksissanne
elative oppimattomuudestanne oppimattomuuksistanne
illative oppimattomuuteenne oppimattomuuksiinne
adessive oppimattomuudellanne oppimattomuuksillanne
ablative oppimattomuudeltanne oppimattomuuksiltanne
allative oppimattomuudellenne oppimattomuuksillenne
essive oppimattomuutenanne oppimattomuuksinanne
translative oppimattomuudeksenne oppimattomuuksiksenne
abessive oppimattomuudettanne oppimattomuuksittanne
instructive — —
comitative — oppimattomuuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative oppimattomuutensa oppimattomuutensa
accusative nom. oppimattomuutensa oppimattomuutensa
gen. oppimattomuutensa
genitive oppimattomuutensa oppimattomuuksiensa
partitive oppimattomuuttaan
oppimattomuuttansa 		oppimattomuuksiaan
oppimattomuuksiansa
inessive oppimattomuudessaan
oppimattomuudessansa 		oppimattomuuksissaan
oppimattomuuksissansa
elative oppimattomuudestaan
oppimattomuudestansa 		oppimattomuuksistaan
oppimattomuuksistansa
illative oppimattomuuteensa oppimattomuuksiinsa
adessive oppimattomuudellaan
oppimattomuudellansa 		oppimattomuuksillaan
oppimattomuuksillansa
ablative oppimattomuudeltaan
oppimattomuudeltansa 		oppimattomuuksiltaan
oppimattomuuksiltansa
allative oppimattomuudelleen
oppimattomuudellensa 		oppimattomuuksilleen
oppimattomuuksillensa
essive oppimattomuutenaan
oppimattomuutenansa 		oppimattomuuksinaan
oppimattomuuksinansa
translative oppimattomuudekseen
oppimattomuudeksensa 		oppimattomuuksikseen
oppimattomuuksiksensa
abessive oppimattomuudettaan
oppimattomuudettansa 		oppimattomuuksittaan
oppimattomuuksittansa
instructive — —
comitative — oppimattomuuksineen
oppimattomuuksinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.