pöyhkeilijä

Finnish

Etymology

pöyhkeillä +‎ -jä

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpøy̯hkei̯lijæ/, [ˈpø̞y̯hk̟e̞i̯ˌlijæ]
  • Rhymes: -ijæ
  • Syllabification(key): pöyh‧kei‧li‧jä
  • Hyphenation(key): pöyh‧kei‧li‧jä

Noun

pöyhkeilijä

  1. agent noun of pöyhkeillä: flaunter

Declension

Inflection of pöyhkeilijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative pöyhkeilijä pöyhkeilijät
genitive pöyhkeilijän pöyhkeilijöiden
pöyhkeilijöitten
partitive pöyhkeilijää pöyhkeilijöitä
illative pöyhkeilijään pöyhkeilijöihin
singular plural
nominative pöyhkeilijä pöyhkeilijät
accusative nom. pöyhkeilijä pöyhkeilijät
gen. pöyhkeilijän
genitive pöyhkeilijän pöyhkeilijöiden
pöyhkeilijöitten
pöyhkeilijäin rare
partitive pöyhkeilijää pöyhkeilijöitä
inessive pöyhkeilijässä pöyhkeilijöissä
elative pöyhkeilijästä pöyhkeilijöistä
illative pöyhkeilijään pöyhkeilijöihin
adessive pöyhkeilijällä pöyhkeilijöillä
ablative pöyhkeilijältä pöyhkeilijöiltä
allative pöyhkeilijälle pöyhkeilijöille
essive pöyhkeilijänä pöyhkeilijöinä
translative pöyhkeilijäksi pöyhkeilijöiksi
abessive pöyhkeilijättä pöyhkeilijöittä
instructive — pöyhkeilijöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pöyhkeilijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative pöyhkeilijäni pöyhkeilijäni
accusative nom. pöyhkeilijäni pöyhkeilijäni
gen. pöyhkeilijäni
genitive pöyhkeilijäni pöyhkeilijöideni
pöyhkeilijöitteni
pöyhkeilijäini rare
partitive pöyhkeilijääni pöyhkeilijöitäni
inessive pöyhkeilijässäni pöyhkeilijöissäni
elative pöyhkeilijästäni pöyhkeilijöistäni
illative pöyhkeilijääni pöyhkeilijöihini
adessive pöyhkeilijälläni pöyhkeilijöilläni
ablative pöyhkeilijältäni pöyhkeilijöiltäni
allative pöyhkeilijälleni pöyhkeilijöilleni
essive pöyhkeilijänäni pöyhkeilijöinäni
translative pöyhkeilijäkseni pöyhkeilijöikseni
abessive pöyhkeilijättäni pöyhkeilijöittäni
instructive — —
comitative — pöyhkeilijöineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative pöyhkeilijäsi pöyhkeilijäsi
accusative nom. pöyhkeilijäsi pöyhkeilijäsi
gen. pöyhkeilijäsi
genitive pöyhkeilijäsi pöyhkeilijöidesi
pöyhkeilijöittesi
pöyhkeilijäisi rare
partitive pöyhkeilijääsi pöyhkeilijöitäsi
inessive pöyhkeilijässäsi pöyhkeilijöissäsi
elative pöyhkeilijästäsi pöyhkeilijöistäsi
illative pöyhkeilijääsi pöyhkeilijöihisi
adessive pöyhkeilijälläsi pöyhkeilijöilläsi
ablative pöyhkeilijältäsi pöyhkeilijöiltäsi
allative pöyhkeilijällesi pöyhkeilijöillesi
essive pöyhkeilijänäsi pöyhkeilijöinäsi
translative pöyhkeilijäksesi pöyhkeilijöiksesi
abessive pöyhkeilijättäsi pöyhkeilijöittäsi
instructive — —
comitative — pöyhkeilijöinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative pöyhkeilijämme pöyhkeilijämme
accusative nom. pöyhkeilijämme pöyhkeilijämme
gen. pöyhkeilijämme
genitive pöyhkeilijämme pöyhkeilijöidemme
pöyhkeilijöittemme
pöyhkeilijäimme rare
partitive pöyhkeilijäämme pöyhkeilijöitämme
inessive pöyhkeilijässämme pöyhkeilijöissämme
elative pöyhkeilijästämme pöyhkeilijöistämme
illative pöyhkeilijäämme pöyhkeilijöihimme
adessive pöyhkeilijällämme pöyhkeilijöillämme
ablative pöyhkeilijältämme pöyhkeilijöiltämme
allative pöyhkeilijällemme pöyhkeilijöillemme
essive pöyhkeilijänämme pöyhkeilijöinämme
translative pöyhkeilijäksemme pöyhkeilijöiksemme
abessive pöyhkeilijättämme pöyhkeilijöittämme
instructive — —
comitative — pöyhkeilijöinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative pöyhkeilijänne pöyhkeilijänne
accusative nom. pöyhkeilijänne pöyhkeilijänne
gen. pöyhkeilijänne
genitive pöyhkeilijänne pöyhkeilijöidenne
pöyhkeilijöittenne
pöyhkeilijäinne rare
partitive pöyhkeilijäänne pöyhkeilijöitänne
inessive pöyhkeilijässänne pöyhkeilijöissänne
elative pöyhkeilijästänne pöyhkeilijöistänne
illative pöyhkeilijäänne pöyhkeilijöihinne
adessive pöyhkeilijällänne pöyhkeilijöillänne
ablative pöyhkeilijältänne pöyhkeilijöiltänne
allative pöyhkeilijällenne pöyhkeilijöillenne
essive pöyhkeilijänänne pöyhkeilijöinänne
translative pöyhkeilijäksenne pöyhkeilijöiksenne
abessive pöyhkeilijättänne pöyhkeilijöittänne
instructive — —
comitative — pöyhkeilijöinenne
third-person possessor
singular plural
nominative pöyhkeilijänsä pöyhkeilijänsä
accusative nom. pöyhkeilijänsä pöyhkeilijänsä
gen. pöyhkeilijänsä
genitive pöyhkeilijänsä pöyhkeilijöidensä
pöyhkeilijöittensä
pöyhkeilijäinsä rare
partitive pöyhkeilijäänsä pöyhkeilijöitään
pöyhkeilijöitänsä
inessive pöyhkeilijässään
pöyhkeilijässänsä 		pöyhkeilijöissään
pöyhkeilijöissänsä
elative pöyhkeilijästään
pöyhkeilijästänsä 		pöyhkeilijöistään
pöyhkeilijöistänsä
illative pöyhkeilijäänsä pöyhkeilijöihinsä
adessive pöyhkeilijällään
pöyhkeilijällänsä 		pöyhkeilijöillään
pöyhkeilijöillänsä
ablative pöyhkeilijältään
pöyhkeilijältänsä 		pöyhkeilijöiltään
pöyhkeilijöiltänsä
allative pöyhkeilijälleen
pöyhkeilijällensä 		pöyhkeilijöilleen
pöyhkeilijöillensä
essive pöyhkeilijänään
pöyhkeilijänänsä 		pöyhkeilijöinään
pöyhkeilijöinänsä
translative pöyhkeilijäkseen
pöyhkeilijäksensä 		pöyhkeilijöikseen
pöyhkeilijöiksensä
abessive pöyhkeilijättään
pöyhkeilijättänsä 		pöyhkeilijöittään
pöyhkeilijöittänsä
instructive — —
comitative — pöyhkeilijöineen
pöyhkeilijöinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.