pirstoutuminen

Finnish

Etymology

pirstoutua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpirstou̯tuminen/, [ˈpirs̠to̞u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): pirs‧tou‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): pirs‧tou‧tu‧mi‧nen

Noun

pirstoutuminen

  1. verbal noun of pirstoutua
    1. shattering, sharding (breaking into pieces or shards)

Declension

Inflection of pirstoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative pirstoutuminen pirstoutumiset
genitive pirstoutumisen pirstoutumisten
pirstoutumisien
partitive pirstoutumista pirstoutumisia
illative pirstoutumiseen pirstoutumisiin
singular plural
nominative pirstoutuminen pirstoutumiset
accusative nom. pirstoutuminen pirstoutumiset
gen. pirstoutumisen
genitive pirstoutumisen pirstoutumisten
pirstoutumisien
partitive pirstoutumista pirstoutumisia
inessive pirstoutumisessa pirstoutumisissa
elative pirstoutumisesta pirstoutumisista
illative pirstoutumiseen pirstoutumisiin
adessive pirstoutumisella pirstoutumisilla
ablative pirstoutumiselta pirstoutumisilta
allative pirstoutumiselle pirstoutumisille
essive pirstoutumisena pirstoutumisina
translative pirstoutumiseksi pirstoutumisiksi
abessive pirstoutumisetta pirstoutumisitta
instructive — pirstoutumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pirstoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative pirstoutumiseni pirstoutumiseni
accusative nom. pirstoutumiseni pirstoutumiseni
gen. pirstoutumiseni
genitive pirstoutumiseni pirstoutumisteni
pirstoutumisieni
partitive pirstoutumistani pirstoutumisiani
inessive pirstoutumisessani pirstoutumisissani
elative pirstoutumisestani pirstoutumisistani
illative pirstoutumiseeni pirstoutumisiini
adessive pirstoutumisellani pirstoutumisillani
ablative pirstoutumiseltani pirstoutumisiltani
allative pirstoutumiselleni pirstoutumisilleni
essive pirstoutumisenani pirstoutumisinani
translative pirstoutumisekseni pirstoutumisikseni
abessive pirstoutumisettani pirstoutumisittani
instructive — —
comitative — pirstoutumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative pirstoutumisesi pirstoutumisesi
accusative nom. pirstoutumisesi pirstoutumisesi
gen. pirstoutumisesi
genitive pirstoutumisesi pirstoutumistesi
pirstoutumisiesi
partitive pirstoutumistasi pirstoutumisiasi
inessive pirstoutumisessasi pirstoutumisissasi
elative pirstoutumisestasi pirstoutumisistasi
illative pirstoutumiseesi pirstoutumisiisi
adessive pirstoutumisellasi pirstoutumisillasi
ablative pirstoutumiseltasi pirstoutumisiltasi
allative pirstoutumisellesi pirstoutumisillesi
essive pirstoutumisenasi pirstoutumisinasi
translative pirstoutumiseksesi pirstoutumisiksesi
abessive pirstoutumisettasi pirstoutumisittasi
instructive — —
comitative — pirstoutumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative pirstoutumisemme pirstoutumisemme
accusative nom. pirstoutumisemme pirstoutumisemme
gen. pirstoutumisemme
genitive pirstoutumisemme pirstoutumistemme
pirstoutumisiemme
partitive pirstoutumistamme pirstoutumisiamme
inessive pirstoutumisessamme pirstoutumisissamme
elative pirstoutumisestamme pirstoutumisistamme
illative pirstoutumiseemme pirstoutumisiimme
adessive pirstoutumisellamme pirstoutumisillamme
ablative pirstoutumiseltamme pirstoutumisiltamme
allative pirstoutumisellemme pirstoutumisillemme
essive pirstoutumisenamme pirstoutumisinamme
translative pirstoutumiseksemme pirstoutumisiksemme
abessive pirstoutumisettamme pirstoutumisittamme
instructive — —
comitative — pirstoutumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative pirstoutumisenne pirstoutumisenne
accusative nom. pirstoutumisenne pirstoutumisenne
gen. pirstoutumisenne
genitive pirstoutumisenne pirstoutumistenne
pirstoutumisienne
partitive pirstoutumistanne pirstoutumisianne
inessive pirstoutumisessanne pirstoutumisissanne
elative pirstoutumisestanne pirstoutumisistanne
illative pirstoutumiseenne pirstoutumisiinne
adessive pirstoutumisellanne pirstoutumisillanne
ablative pirstoutumiseltanne pirstoutumisiltanne
allative pirstoutumisellenne pirstoutumisillenne
essive pirstoutumisenanne pirstoutumisinanne
translative pirstoutumiseksenne pirstoutumisiksenne
abessive pirstoutumisettanne pirstoutumisittanne
instructive — —
comitative — pirstoutumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative pirstoutumisensa pirstoutumisensa
accusative nom. pirstoutumisensa pirstoutumisensa
gen. pirstoutumisensa
genitive pirstoutumisensa pirstoutumistensa
pirstoutumisiensa
partitive pirstoutumistaan
pirstoutumistansa 		pirstoutumisiaan
pirstoutumisiansa
inessive pirstoutumisessaan
pirstoutumisessansa 		pirstoutumisissaan
pirstoutumisissansa
elative pirstoutumisestaan
pirstoutumisestansa 		pirstoutumisistaan
pirstoutumisistansa
illative pirstoutumiseensa pirstoutumisiinsa
adessive pirstoutumisellaan
pirstoutumisellansa 		pirstoutumisillaan
pirstoutumisillansa
ablative pirstoutumiseltaan
pirstoutumiseltansa 		pirstoutumisiltaan
pirstoutumisiltansa
allative pirstoutumiselleen
pirstoutumisellensa 		pirstoutumisilleen
pirstoutumisillensa
essive pirstoutumisenaan
pirstoutumisenansa 		pirstoutumisinaan
pirstoutumisinansa
translative pirstoutumisekseen
pirstoutumiseksensa 		pirstoutumisikseen
pirstoutumisiksensa
abessive pirstoutumisettaan
pirstoutumisettansa 		pirstoutumisittaan
pirstoutumisittansa
instructive — —
comitative — pirstoutumisineen
pirstoutumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.