poikkeutin

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpoi̯kːeu̯tin/, [ˈpo̞i̯kːe̞u̯t̪in]
  • Rhymes: -oikːeutin
  • Syllabification(key): poik‧keu‧tin
  • Hyphenation(key): poik‧keu‧tin

Etymology 1

poikkeuttaa +‎ -in

Noun

poikkeutin

  1. deflector
Declension
Inflection of poikkeutin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative poikkeutin poikkeuttimet
genitive poikkeuttimen poikkeuttimien
poikkeutinten
partitive poikkeutinta poikkeuttimia
illative poikkeuttimeen poikkeuttimiin
singular plural
nominative poikkeutin poikkeuttimet
accusative nom. poikkeutin poikkeuttimet
gen. poikkeuttimen
genitive poikkeuttimen poikkeuttimien
poikkeutinten
partitive poikkeutinta poikkeuttimia
inessive poikkeuttimessa poikkeuttimissa
elative poikkeuttimesta poikkeuttimista
illative poikkeuttimeen poikkeuttimiin
adessive poikkeuttimella poikkeuttimilla
ablative poikkeuttimelta poikkeuttimilta
allative poikkeuttimelle poikkeuttimille
essive poikkeuttimena poikkeuttimina
translative poikkeuttimeksi poikkeuttimiksi
abessive poikkeuttimetta poikkeuttimitta
instructive — poikkeuttimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of poikkeutin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative poikkeuttimeni poikkeuttimeni
accusative nom. poikkeuttimeni poikkeuttimeni
gen. poikkeuttimeni
genitive poikkeuttimeni poikkeuttimieni
poikkeutinteni
partitive poikkeutintani poikkeuttimiani
inessive poikkeuttimessani poikkeuttimissani
elative poikkeuttimestani poikkeuttimistani
illative poikkeuttimeeni poikkeuttimiini
adessive poikkeuttimellani poikkeuttimillani
ablative poikkeuttimeltani poikkeuttimiltani
allative poikkeuttimelleni poikkeuttimilleni
essive poikkeuttimenani poikkeuttiminani
translative poikkeuttimekseni poikkeuttimikseni
abessive poikkeuttimettani poikkeuttimittani
instructive — —
comitative — poikkeuttimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative poikkeuttimesi poikkeuttimesi
accusative nom. poikkeuttimesi poikkeuttimesi
gen. poikkeuttimesi
genitive poikkeuttimesi poikkeuttimiesi
poikkeutintesi
partitive poikkeutintasi poikkeuttimiasi
inessive poikkeuttimessasi poikkeuttimissasi
elative poikkeuttimestasi poikkeuttimistasi
illative poikkeuttimeesi poikkeuttimiisi
adessive poikkeuttimellasi poikkeuttimillasi
ablative poikkeuttimeltasi poikkeuttimiltasi
allative poikkeuttimellesi poikkeuttimillesi
essive poikkeuttimenasi poikkeuttiminasi
translative poikkeuttimeksesi poikkeuttimiksesi
abessive poikkeuttimettasi poikkeuttimittasi
instructive — —
comitative — poikkeuttiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative poikkeuttimemme poikkeuttimemme
accusative nom. poikkeuttimemme poikkeuttimemme
gen. poikkeuttimemme
genitive poikkeuttimemme poikkeuttimiemme
poikkeutintemme
partitive poikkeutintamme poikkeuttimiamme
inessive poikkeuttimessamme poikkeuttimissamme
elative poikkeuttimestamme poikkeuttimistamme
illative poikkeuttimeemme poikkeuttimiimme
adessive poikkeuttimellamme poikkeuttimillamme
ablative poikkeuttimeltamme poikkeuttimiltamme
allative poikkeuttimellemme poikkeuttimillemme
essive poikkeuttimenamme poikkeuttiminamme
translative poikkeuttimeksemme poikkeuttimiksemme
abessive poikkeuttimettamme poikkeuttimittamme
instructive — —
comitative — poikkeuttiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative poikkeuttimenne poikkeuttimenne
accusative nom. poikkeuttimenne poikkeuttimenne
gen. poikkeuttimenne
genitive poikkeuttimenne poikkeuttimienne
poikkeutintenne
partitive poikkeutintanne poikkeuttimianne
inessive poikkeuttimessanne poikkeuttimissanne
elative poikkeuttimestanne poikkeuttimistanne
illative poikkeuttimeenne poikkeuttimiinne
adessive poikkeuttimellanne poikkeuttimillanne
ablative poikkeuttimeltanne poikkeuttimiltanne
allative poikkeuttimellenne poikkeuttimillenne
essive poikkeuttimenanne poikkeuttiminanne
translative poikkeuttimeksenne poikkeuttimiksenne
abessive poikkeuttimettanne poikkeuttimittanne
instructive — —
comitative — poikkeuttiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative poikkeuttimensa poikkeuttimensa
accusative nom. poikkeuttimensa poikkeuttimensa
gen. poikkeuttimensa
genitive poikkeuttimensa poikkeuttimiensa
poikkeutintensa
partitive poikkeutintaan
poikkeutintansa 		poikkeuttimiaan
poikkeuttimiansa
inessive poikkeuttimessaan
poikkeuttimessansa 		poikkeuttimissaan
poikkeuttimissansa
elative poikkeuttimestaan
poikkeuttimestansa 		poikkeuttimistaan
poikkeuttimistansa
illative poikkeuttimeensa poikkeuttimiinsa
adessive poikkeuttimellaan
poikkeuttimellansa 		poikkeuttimillaan
poikkeuttimillansa
ablative poikkeuttimeltaan
poikkeuttimeltansa 		poikkeuttimiltaan
poikkeuttimiltansa
allative poikkeuttimelleen
poikkeuttimellensa 		poikkeuttimilleen
poikkeuttimillensa
essive poikkeuttimenaan
poikkeuttimenansa 		poikkeuttiminaan
poikkeuttiminansa
translative poikkeuttimekseen
poikkeuttimeksensa 		poikkeuttimikseen
poikkeuttimiksensa
abessive poikkeuttimettaan
poikkeuttimettansa 		poikkeuttimittaan
poikkeuttimittansa
instructive — —
comitative — poikkeuttimineen
poikkeuttiminensa

Etymology 2

Verb

poikkeutin

  1. first-person singular past indicative of poikkeuttaa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.