provosoiminen

Finnish

Etymology

provosoida +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈproʋosoi̯minen/, [ˈpro̞ʋo̞ˌs̠o̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -oiminen
  • Syllabification(key): pro‧vo‧soi‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): pro‧vo‧soi‧mi‧nen

Noun

provosoiminen

  1. verbal noun of provosoida
    1. provoking

Declension

Inflection of provosoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative provosoiminen provosoimiset
genitive provosoimisen provosoimisten
provosoimisien
partitive provosoimista provosoimisia
illative provosoimiseen provosoimisiin
singular plural
nominative provosoiminen provosoimiset
accusative nom. provosoiminen provosoimiset
gen. provosoimisen
genitive provosoimisen provosoimisten
provosoimisien
partitive provosoimista provosoimisia
inessive provosoimisessa provosoimisissa
elative provosoimisesta provosoimisista
illative provosoimiseen provosoimisiin
adessive provosoimisella provosoimisilla
ablative provosoimiselta provosoimisilta
allative provosoimiselle provosoimisille
essive provosoimisena provosoimisina
translative provosoimiseksi provosoimisiksi
abessive provosoimisetta provosoimisitta
instructive — provosoimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of provosoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative provosoimiseni provosoimiseni
accusative nom. provosoimiseni provosoimiseni
gen. provosoimiseni
genitive provosoimiseni provosoimisteni
provosoimisieni
partitive provosoimistani provosoimisiani
inessive provosoimisessani provosoimisissani
elative provosoimisestani provosoimisistani
illative provosoimiseeni provosoimisiini
adessive provosoimisellani provosoimisillani
ablative provosoimiseltani provosoimisiltani
allative provosoimiselleni provosoimisilleni
essive provosoimisenani provosoimisinani
translative provosoimisekseni provosoimisikseni
abessive provosoimisettani provosoimisittani
instructive — —
comitative — provosoimisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative provosoimisesi provosoimisesi
accusative nom. provosoimisesi provosoimisesi
gen. provosoimisesi
genitive provosoimisesi provosoimistesi
provosoimisiesi
partitive provosoimistasi provosoimisiasi
inessive provosoimisessasi provosoimisissasi
elative provosoimisestasi provosoimisistasi
illative provosoimiseesi provosoimisiisi
adessive provosoimisellasi provosoimisillasi
ablative provosoimiseltasi provosoimisiltasi
allative provosoimisellesi provosoimisillesi
essive provosoimisenasi provosoimisinasi
translative provosoimiseksesi provosoimisiksesi
abessive provosoimisettasi provosoimisittasi
instructive — —
comitative — provosoimisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative provosoimisemme provosoimisemme
accusative nom. provosoimisemme provosoimisemme
gen. provosoimisemme
genitive provosoimisemme provosoimistemme
provosoimisiemme
partitive provosoimistamme provosoimisiamme
inessive provosoimisessamme provosoimisissamme
elative provosoimisestamme provosoimisistamme
illative provosoimiseemme provosoimisiimme
adessive provosoimisellamme provosoimisillamme
ablative provosoimiseltamme provosoimisiltamme
allative provosoimisellemme provosoimisillemme
essive provosoimisenamme provosoimisinamme
translative provosoimiseksemme provosoimisiksemme
abessive provosoimisettamme provosoimisittamme
instructive — —
comitative — provosoimisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative provosoimisenne provosoimisenne
accusative nom. provosoimisenne provosoimisenne
gen. provosoimisenne
genitive provosoimisenne provosoimistenne
provosoimisienne
partitive provosoimistanne provosoimisianne
inessive provosoimisessanne provosoimisissanne
elative provosoimisestanne provosoimisistanne
illative provosoimiseenne provosoimisiinne
adessive provosoimisellanne provosoimisillanne
ablative provosoimiseltanne provosoimisiltanne
allative provosoimisellenne provosoimisillenne
essive provosoimisenanne provosoimisinanne
translative provosoimiseksenne provosoimisiksenne
abessive provosoimisettanne provosoimisittanne
instructive — —
comitative — provosoimisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative provosoimisensa provosoimisensa
accusative nom. provosoimisensa provosoimisensa
gen. provosoimisensa
genitive provosoimisensa provosoimistensa
provosoimisiensa
partitive provosoimistaan
provosoimistansa 		provosoimisiaan
provosoimisiansa
inessive provosoimisessaan
provosoimisessansa 		provosoimisissaan
provosoimisissansa
elative provosoimisestaan
provosoimisestansa 		provosoimisistaan
provosoimisistansa
illative provosoimiseensa provosoimisiinsa
adessive provosoimisellaan
provosoimisellansa 		provosoimisillaan
provosoimisillansa
ablative provosoimiseltaan
provosoimiseltansa 		provosoimisiltaan
provosoimisiltansa
allative provosoimiselleen
provosoimisellensa 		provosoimisilleen
provosoimisillensa
essive provosoimisenaan
provosoimisenansa 		provosoimisinaan
provosoimisinansa
translative provosoimisekseen
provosoimiseksensa 		provosoimisikseen
provosoimisiksensa
abessive provosoimisettaan
provosoimisettansa 		provosoimisittaan
provosoimisittansa
instructive — —
comitative — provosoimisineen
provosoimisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.