puhkeaminen

Finnish

Etymology

puhjeta +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpuhkeɑminen/, [ˈpuxk̟e̞ˌɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): puh‧ke‧a‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): puh‧kea‧mi‧nen

Noun

puhkeaminen

  1. verbal noun of puhjeta
    1. burst (instance of breaking from internal pressure)
    2. onset (initial phase of a disease or condition)
    3. outbreak, breakout, eruption (sudden appearance)
      hampaiden puhkeaminen ― teething
      Epidemian puhkeaminen aiheuttaa ymmärrettävää kauhua.
      Any epidemic outbreak causes understandable panic.

Declension

Inflection of puhkeaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative puhkeaminen puhkeamiset
genitive puhkeamisen puhkeamisten
puhkeamisien
partitive puhkeamista puhkeamisia
illative puhkeamiseen puhkeamisiin
singular plural
nominative puhkeaminen puhkeamiset
accusative nom. puhkeaminen puhkeamiset
gen. puhkeamisen
genitive puhkeamisen puhkeamisten
puhkeamisien
partitive puhkeamista puhkeamisia
inessive puhkeamisessa puhkeamisissa
elative puhkeamisesta puhkeamisista
illative puhkeamiseen puhkeamisiin
adessive puhkeamisella puhkeamisilla
ablative puhkeamiselta puhkeamisilta
allative puhkeamiselle puhkeamisille
essive puhkeamisena puhkeamisina
translative puhkeamiseksi puhkeamisiksi
abessive puhkeamisetta puhkeamisitta
instructive — puhkeamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of puhkeaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative puhkeamiseni puhkeamiseni
accusative nom. puhkeamiseni puhkeamiseni
gen. puhkeamiseni
genitive puhkeamiseni puhkeamisteni
puhkeamisieni
partitive puhkeamistani puhkeamisiani
inessive puhkeamisessani puhkeamisissani
elative puhkeamisestani puhkeamisistani
illative puhkeamiseeni puhkeamisiini
adessive puhkeamisellani puhkeamisillani
ablative puhkeamiseltani puhkeamisiltani
allative puhkeamiselleni puhkeamisilleni
essive puhkeamisenani puhkeamisinani
translative puhkeamisekseni puhkeamisikseni
abessive puhkeamisettani puhkeamisittani
instructive — —
comitative — puhkeamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative puhkeamisesi puhkeamisesi
accusative nom. puhkeamisesi puhkeamisesi
gen. puhkeamisesi
genitive puhkeamisesi puhkeamistesi
puhkeamisiesi
partitive puhkeamistasi puhkeamisiasi
inessive puhkeamisessasi puhkeamisissasi
elative puhkeamisestasi puhkeamisistasi
illative puhkeamiseesi puhkeamisiisi
adessive puhkeamisellasi puhkeamisillasi
ablative puhkeamiseltasi puhkeamisiltasi
allative puhkeamisellesi puhkeamisillesi
essive puhkeamisenasi puhkeamisinasi
translative puhkeamiseksesi puhkeamisiksesi
abessive puhkeamisettasi puhkeamisittasi
instructive — —
comitative — puhkeamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative puhkeamisemme puhkeamisemme
accusative nom. puhkeamisemme puhkeamisemme
gen. puhkeamisemme
genitive puhkeamisemme puhkeamistemme
puhkeamisiemme
partitive puhkeamistamme puhkeamisiamme
inessive puhkeamisessamme puhkeamisissamme
elative puhkeamisestamme puhkeamisistamme
illative puhkeamiseemme puhkeamisiimme
adessive puhkeamisellamme puhkeamisillamme
ablative puhkeamiseltamme puhkeamisiltamme
allative puhkeamisellemme puhkeamisillemme
essive puhkeamisenamme puhkeamisinamme
translative puhkeamiseksemme puhkeamisiksemme
abessive puhkeamisettamme puhkeamisittamme
instructive — —
comitative — puhkeamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative puhkeamisenne puhkeamisenne
accusative nom. puhkeamisenne puhkeamisenne
gen. puhkeamisenne
genitive puhkeamisenne puhkeamistenne
puhkeamisienne
partitive puhkeamistanne puhkeamisianne
inessive puhkeamisessanne puhkeamisissanne
elative puhkeamisestanne puhkeamisistanne
illative puhkeamiseenne puhkeamisiinne
adessive puhkeamisellanne puhkeamisillanne
ablative puhkeamiseltanne puhkeamisiltanne
allative puhkeamisellenne puhkeamisillenne
essive puhkeamisenanne puhkeamisinanne
translative puhkeamiseksenne puhkeamisiksenne
abessive puhkeamisettanne puhkeamisittanne
instructive — —
comitative — puhkeamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative puhkeamisensa puhkeamisensa
accusative nom. puhkeamisensa puhkeamisensa
gen. puhkeamisensa
genitive puhkeamisensa puhkeamistensa
puhkeamisiensa
partitive puhkeamistaan
puhkeamistansa 		puhkeamisiaan
puhkeamisiansa
inessive puhkeamisessaan
puhkeamisessansa 		puhkeamisissaan
puhkeamisissansa
elative puhkeamisestaan
puhkeamisestansa 		puhkeamisistaan
puhkeamisistansa
illative puhkeamiseensa puhkeamisiinsa
adessive puhkeamisellaan
puhkeamisellansa 		puhkeamisillaan
puhkeamisillansa
ablative puhkeamiseltaan
puhkeamiseltansa 		puhkeamisiltaan
puhkeamisiltansa
allative puhkeamiselleen
puhkeamisellensa 		puhkeamisilleen
puhkeamisillensa
essive puhkeamisenaan
puhkeamisenansa 		puhkeamisinaan
puhkeamisinansa
translative puhkeamisekseen
puhkeamiseksensa 		puhkeamisikseen
puhkeamisiksensa
abessive puhkeamisettaan
puhkeamisettansa 		puhkeamisittaan
puhkeamisittansa
instructive — —
comitative — puhkeamisineen
puhkeamisinensa

Derived terms

compounds
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.