räävittömin

Finnish

Adjective

räävittömin

  1. superlative degree of räävitön

Declension

Inflection of räävittömin (Kotus type 36*H/sisin, mp-mm gradation)
nominative räävittömin räävittömimmät
genitive räävittömimmän räävittömimpien
räävittöminten
partitive räävittömintä räävittömimpiä
illative räävittömimpään räävittömimpiin
singular plural
nominative räävittömin räävittömimmät
accusative nom. räävittömin räävittömimmät
gen. räävittömimmän
genitive räävittömimmän räävittömimpien
räävittöminten
räävittömimpäin rare
partitive räävittömintä räävittömimpiä
inessive räävittömimmässä räävittömimmissä
elative räävittömimmästä räävittömimmistä
illative räävittömimpään räävittömimpiin
adessive räävittömimmällä räävittömimmillä
ablative räävittömimmältä räävittömimmiltä
allative räävittömimmälle räävittömimmille
essive räävittömimpänä räävittömimpinä
translative räävittömimmäksi räävittömimmiksi
abessive räävittömimmättä räävittömimmittä
instructive — räävittömimmin
comitative — räävittömimpine
Possessive forms of räävittömin (Kotus type 36*H/sisin, mp-mm gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative räävittömimpäni räävittömimpäni
accusative nom. räävittömimpäni räävittömimpäni
gen. räävittömimpäni
genitive räävittömimpäni räävittömimpieni
räävittöminteni
räävittömimpäini rare
partitive räävittömintäni räävittömimpiäni
inessive räävittömimmässäni räävittömimmissäni
elative räävittömimmästäni räävittömimmistäni
illative räävittömimpääni räävittömimpiini
adessive räävittömimmälläni räävittömimmilläni
ablative räävittömimmältäni räävittömimmiltäni
allative räävittömimmälleni räävittömimmilleni
essive räävittömimpänäni räävittömimpinäni
translative räävittömimmäkseni räävittömimmikseni
abessive räävittömimmättäni räävittömimmittäni
instructive — —
comitative — räävittömimpineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative räävittömimpäsi räävittömimpäsi
accusative nom. räävittömimpäsi räävittömimpäsi
gen. räävittömimpäsi
genitive räävittömimpäsi räävittömimpiesi
räävittömintesi
räävittömimpäisi rare
partitive räävittömintäsi räävittömimpiäsi
inessive räävittömimmässäsi räävittömimmissäsi
elative räävittömimmästäsi räävittömimmistäsi
illative räävittömimpääsi räävittömimpiisi
adessive räävittömimmälläsi räävittömimmilläsi
ablative räävittömimmältäsi räävittömimmiltäsi
allative räävittömimmällesi räävittömimmillesi
essive räävittömimpänäsi räävittömimpinäsi
translative räävittömimmäksesi räävittömimmiksesi
abessive räävittömimmättäsi räävittömimmittäsi
instructive — —
comitative — räävittömimpinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative räävittömimpämme räävittömimpämme
accusative nom. räävittömimpämme räävittömimpämme
gen. räävittömimpämme
genitive räävittömimpämme räävittömimpiemme
räävittömintemme
räävittömimpäimme rare
partitive räävittömintämme räävittömimpiämme
inessive räävittömimmässämme räävittömimmissämme
elative räävittömimmästämme räävittömimmistämme
illative räävittömimpäämme räävittömimpiimme
adessive räävittömimmällämme räävittömimmillämme
ablative räävittömimmältämme räävittömimmiltämme
allative räävittömimmällemme räävittömimmillemme
essive räävittömimpänämme räävittömimpinämme
translative räävittömimmäksemme räävittömimmiksemme
abessive räävittömimmättämme räävittömimmittämme
instructive — —
comitative — räävittömimpinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative räävittömimpänne räävittömimpänne
accusative nom. räävittömimpänne räävittömimpänne
gen. räävittömimpänne
genitive räävittömimpänne räävittömimpienne
räävittömintenne
räävittömimpäinne rare
partitive räävittömintänne räävittömimpiänne
inessive räävittömimmässänne räävittömimmissänne
elative räävittömimmästänne räävittömimmistänne
illative räävittömimpäänne räävittömimpiinne
adessive räävittömimmällänne räävittömimmillänne
ablative räävittömimmältänne räävittömimmiltänne
allative räävittömimmällenne räävittömimmillenne
essive räävittömimpänänne räävittömimpinänne
translative räävittömimmäksenne räävittömimmiksenne
abessive räävittömimmättänne räävittömimmittänne
instructive — —
comitative — räävittömimpinenne
third-person possessor
singular plural
nominative räävittömimpänsä räävittömimpänsä
accusative nom. räävittömimpänsä räävittömimpänsä
gen. räävittömimpänsä
genitive räävittömimpänsä räävittömimpiensä
räävittömintensä
räävittömimpäinsä rare
partitive räävittömintään
räävittömintänsä 		räävittömimpiään
räävittömimpiänsä
inessive räävittömimmässään
räävittömimmässänsä 		räävittömimmissään
räävittömimmissänsä
elative räävittömimmästään
räävittömimmästänsä 		räävittömimmistään
räävittömimmistänsä
illative räävittömimpäänsä räävittömimpiinsä
adessive räävittömimmällään
räävittömimmällänsä 		räävittömimmillään
räävittömimmillänsä
ablative räävittömimmältään
räävittömimmältänsä 		räävittömimmiltään
räävittömimmiltänsä
allative räävittömimmälleen
räävittömimmällensä 		räävittömimmilleen
räävittömimmillensä
essive räävittömimpänään
räävittömimpänänsä 		räävittömimpinään
räävittömimpinänsä
translative räävittömimmäkseen
räävittömimmäksensä 		räävittömimmikseen
räävittömimmiksensä
abessive räävittömimmättään
räävittömimmättänsä 		räävittömimmittään
räävittömimmittänsä
instructive — —
comitative — räävittömimpineen
räävittömimpinensä

Adjective

räävittömin

  1. instructive plural of räävitön
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.