rötöstelijä

Finnish

Etymology

rötöstellä +‎ -jä

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrøtøstelijæ/, [ˈrø̞t̪ø̞s̠ˌte̞lijæ]
  • Rhymes: -elijæ
  • Syllabification(key): rö‧tös‧te‧li‧jä
  • Hyphenation(key): rö‧tös‧te‧li‧jä

Noun

rötöstelijä

  1. one who commits crimes, habitual criminal

Declension

Inflection of rötöstelijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative rötöstelijä rötöstelijät
genitive rötöstelijän rötöstelijöiden
rötöstelijöitten
partitive rötöstelijää rötöstelijöitä
illative rötöstelijään rötöstelijöihin
singular plural
nominative rötöstelijä rötöstelijät
accusative nom. rötöstelijä rötöstelijät
gen. rötöstelijän
genitive rötöstelijän rötöstelijöiden
rötöstelijöitten
rötöstelijäin rare
partitive rötöstelijää rötöstelijöitä
inessive rötöstelijässä rötöstelijöissä
elative rötöstelijästä rötöstelijöistä
illative rötöstelijään rötöstelijöihin
adessive rötöstelijällä rötöstelijöillä
ablative rötöstelijältä rötöstelijöiltä
allative rötöstelijälle rötöstelijöille
essive rötöstelijänä rötöstelijöinä
translative rötöstelijäksi rötöstelijöiksi
abessive rötöstelijättä rötöstelijöittä
instructive — rötöstelijöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rötöstelijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rötöstelijäni rötöstelijäni
accusative nom. rötöstelijäni rötöstelijäni
gen. rötöstelijäni
genitive rötöstelijäni rötöstelijöideni
rötöstelijöitteni
rötöstelijäini rare
partitive rötöstelijääni rötöstelijöitäni
inessive rötöstelijässäni rötöstelijöissäni
elative rötöstelijästäni rötöstelijöistäni
illative rötöstelijääni rötöstelijöihini
adessive rötöstelijälläni rötöstelijöilläni
ablative rötöstelijältäni rötöstelijöiltäni
allative rötöstelijälleni rötöstelijöilleni
essive rötöstelijänäni rötöstelijöinäni
translative rötöstelijäkseni rötöstelijöikseni
abessive rötöstelijättäni rötöstelijöittäni
instructive — —
comitative — rötöstelijöineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rötöstelijäsi rötöstelijäsi
accusative nom. rötöstelijäsi rötöstelijäsi
gen. rötöstelijäsi
genitive rötöstelijäsi rötöstelijöidesi
rötöstelijöittesi
rötöstelijäisi rare
partitive rötöstelijääsi rötöstelijöitäsi
inessive rötöstelijässäsi rötöstelijöissäsi
elative rötöstelijästäsi rötöstelijöistäsi
illative rötöstelijääsi rötöstelijöihisi
adessive rötöstelijälläsi rötöstelijöilläsi
ablative rötöstelijältäsi rötöstelijöiltäsi
allative rötöstelijällesi rötöstelijöillesi
essive rötöstelijänäsi rötöstelijöinäsi
translative rötöstelijäksesi rötöstelijöiksesi
abessive rötöstelijättäsi rötöstelijöittäsi
instructive — —
comitative — rötöstelijöinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rötöstelijämme rötöstelijämme
accusative nom. rötöstelijämme rötöstelijämme
gen. rötöstelijämme
genitive rötöstelijämme rötöstelijöidemme
rötöstelijöittemme
rötöstelijäimme rare
partitive rötöstelijäämme rötöstelijöitämme
inessive rötöstelijässämme rötöstelijöissämme
elative rötöstelijästämme rötöstelijöistämme
illative rötöstelijäämme rötöstelijöihimme
adessive rötöstelijällämme rötöstelijöillämme
ablative rötöstelijältämme rötöstelijöiltämme
allative rötöstelijällemme rötöstelijöillemme
essive rötöstelijänämme rötöstelijöinämme
translative rötöstelijäksemme rötöstelijöiksemme
abessive rötöstelijättämme rötöstelijöittämme
instructive — —
comitative — rötöstelijöinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rötöstelijänne rötöstelijänne
accusative nom. rötöstelijänne rötöstelijänne
gen. rötöstelijänne
genitive rötöstelijänne rötöstelijöidenne
rötöstelijöittenne
rötöstelijäinne rare
partitive rötöstelijäänne rötöstelijöitänne
inessive rötöstelijässänne rötöstelijöissänne
elative rötöstelijästänne rötöstelijöistänne
illative rötöstelijäänne rötöstelijöihinne
adessive rötöstelijällänne rötöstelijöillänne
ablative rötöstelijältänne rötöstelijöiltänne
allative rötöstelijällenne rötöstelijöillenne
essive rötöstelijänänne rötöstelijöinänne
translative rötöstelijäksenne rötöstelijöiksenne
abessive rötöstelijättänne rötöstelijöittänne
instructive — —
comitative — rötöstelijöinenne
third-person possessor
singular plural
nominative rötöstelijänsä rötöstelijänsä
accusative nom. rötöstelijänsä rötöstelijänsä
gen. rötöstelijänsä
genitive rötöstelijänsä rötöstelijöidensä
rötöstelijöittensä
rötöstelijäinsä rare
partitive rötöstelijäänsä rötöstelijöitään
rötöstelijöitänsä
inessive rötöstelijässään
rötöstelijässänsä 		rötöstelijöissään
rötöstelijöissänsä
elative rötöstelijästään
rötöstelijästänsä 		rötöstelijöistään
rötöstelijöistänsä
illative rötöstelijäänsä rötöstelijöihinsä
adessive rötöstelijällään
rötöstelijällänsä 		rötöstelijöillään
rötöstelijöillänsä
ablative rötöstelijältään
rötöstelijältänsä 		rötöstelijöiltään
rötöstelijöiltänsä
allative rötöstelijälleen
rötöstelijällensä 		rötöstelijöilleen
rötöstelijöillensä
essive rötöstelijänään
rötöstelijänänsä 		rötöstelijöinään
rötöstelijöinänsä
translative rötöstelijäkseen
rötöstelijäksensä 		rötöstelijöikseen
rötöstelijöiksensä
abessive rötöstelijättään
rötöstelijättänsä 		rötöstelijöittään
rötöstelijöittänsä
instructive — —
comitative — rötöstelijöineen
rötöstelijöinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.