rankaisematon

Finnish

Participle

rankaisematon

  1. negative participle of rangaista

Declension

Inflection of rankaisematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative rankaisematon rankaisemattomat
genitive rankaisemattoman rankaisemattomien
partitive rankaisematonta rankaisemattomia
illative rankaisemattomaan rankaisemattomiin
singular plural
nominative rankaisematon rankaisemattomat
accusative nom. rankaisematon rankaisemattomat
gen. rankaisemattoman
genitive rankaisemattoman rankaisemattomien
rankaisematonten rare
partitive rankaisematonta rankaisemattomia
inessive rankaisemattomassa rankaisemattomissa
elative rankaisemattomasta rankaisemattomista
illative rankaisemattomaan rankaisemattomiin
adessive rankaisemattomalla rankaisemattomilla
ablative rankaisemattomalta rankaisemattomilta
allative rankaisemattomalle rankaisemattomille
essive rankaisemattomana rankaisemattomina
translative rankaisemattomaksi rankaisemattomiksi
abessive rankaisemattomatta rankaisemattomitta
instructive — rankaisemattomin
comitative — rankaisemattomine
Possessive forms of rankaisematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative rankaisemattomani rankaisemattomani
accusative nom. rankaisemattomani rankaisemattomani
gen. rankaisemattomani
genitive rankaisemattomani rankaisemattomieni
rankaisematonteni rare
partitive rankaisematontani rankaisemattomiani
inessive rankaisemattomassani rankaisemattomissani
elative rankaisemattomastani rankaisemattomistani
illative rankaisemattomaani rankaisemattomiini
adessive rankaisemattomallani rankaisemattomillani
ablative rankaisemattomaltani rankaisemattomiltani
allative rankaisemattomalleni rankaisemattomilleni
essive rankaisemattomanani rankaisemattominani
translative rankaisemattomakseni rankaisemattomikseni
abessive rankaisemattomattani rankaisemattomittani
instructive — —
comitative — rankaisemattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rankaisemattomasi rankaisemattomasi
accusative nom. rankaisemattomasi rankaisemattomasi
gen. rankaisemattomasi
genitive rankaisemattomasi rankaisemattomiesi
rankaisematontesi rare
partitive rankaisematontasi rankaisemattomiasi
inessive rankaisemattomassasi rankaisemattomissasi
elative rankaisemattomastasi rankaisemattomistasi
illative rankaisemattomaasi rankaisemattomiisi
adessive rankaisemattomallasi rankaisemattomillasi
ablative rankaisemattomaltasi rankaisemattomiltasi
allative rankaisemattomallesi rankaisemattomillesi
essive rankaisemattomanasi rankaisemattominasi
translative rankaisemattomaksesi rankaisemattomiksesi
abessive rankaisemattomattasi rankaisemattomittasi
instructive — —
comitative — rankaisemattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rankaisemattomamme rankaisemattomamme
accusative nom. rankaisemattomamme rankaisemattomamme
gen. rankaisemattomamme
genitive rankaisemattomamme rankaisemattomiemme
rankaisematontemme rare
partitive rankaisematontamme rankaisemattomiamme
inessive rankaisemattomassamme rankaisemattomissamme
elative rankaisemattomastamme rankaisemattomistamme
illative rankaisemattomaamme rankaisemattomiimme
adessive rankaisemattomallamme rankaisemattomillamme
ablative rankaisemattomaltamme rankaisemattomiltamme
allative rankaisemattomallemme rankaisemattomillemme
essive rankaisemattomanamme rankaisemattominamme
translative rankaisemattomaksemme rankaisemattomiksemme
abessive rankaisemattomattamme rankaisemattomittamme
instructive — —
comitative — rankaisemattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rankaisemattomanne rankaisemattomanne
accusative nom. rankaisemattomanne rankaisemattomanne
gen. rankaisemattomanne
genitive rankaisemattomanne rankaisemattomienne
rankaisematontenne rare
partitive rankaisematontanne rankaisemattomianne
inessive rankaisemattomassanne rankaisemattomissanne
elative rankaisemattomastanne rankaisemattomistanne
illative rankaisemattomaanne rankaisemattomiinne
adessive rankaisemattomallanne rankaisemattomillanne
ablative rankaisemattomaltanne rankaisemattomiltanne
allative rankaisemattomallenne rankaisemattomillenne
essive rankaisemattomananne rankaisemattominanne
translative rankaisemattomaksenne rankaisemattomiksenne
abessive rankaisemattomattanne rankaisemattomittanne
instructive — —
comitative — rankaisemattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative rankaisemattomansa rankaisemattomansa
accusative nom. rankaisemattomansa rankaisemattomansa
gen. rankaisemattomansa
genitive rankaisemattomansa rankaisemattomiensa
rankaisematontensa rare
partitive rankaisematontaan
rankaisematontansa 		rankaisemattomiaan
rankaisemattomiansa
inessive rankaisemattomassaan
rankaisemattomassansa 		rankaisemattomissaan
rankaisemattomissansa
elative rankaisemattomastaan
rankaisemattomastansa 		rankaisemattomistaan
rankaisemattomistansa
illative rankaisemattomaansa rankaisemattomiinsa
adessive rankaisemattomallaan
rankaisemattomallansa 		rankaisemattomillaan
rankaisemattomillansa
ablative rankaisemattomaltaan
rankaisemattomaltansa 		rankaisemattomiltaan
rankaisemattomiltansa
allative rankaisemattomalleen
rankaisemattomallensa 		rankaisemattomilleen
rankaisemattomillensa
essive rankaisemattomanaan
rankaisemattomanansa 		rankaisemattominaan
rankaisemattominansa
translative rankaisemattomakseen
rankaisemattomaksensa 		rankaisemattomikseen
rankaisemattomiksensa
abessive rankaisemattomattaan
rankaisemattomattansa 		rankaisemattomittaan
rankaisemattomittansa
instructive — —
comitative — rankaisemattomineen
rankaisemattominensa

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.