ratkaisin

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrɑtkɑi̯sin/, [ˈrɑ̝t̪kɑ̝i̯s̠in]
  • Rhymes: -ɑtkɑisin
  • Syllabification(key): rat‧kai‧sin
  • Hyphenation(key): rat‧kai‧sin

Etymology 1

ratkaista +‎ -in

Noun

ratkaisin

  1. solver (device or program that solves)
Declension
Inflection of ratkaisin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative ratkaisin ratkaisimet
genitive ratkaisimen ratkaisimien
ratkaisinten
partitive ratkaisinta ratkaisimia
illative ratkaisimeen ratkaisimiin
singular plural
nominative ratkaisin ratkaisimet
accusative nom. ratkaisin ratkaisimet
gen. ratkaisimen
genitive ratkaisimen ratkaisimien
ratkaisinten
partitive ratkaisinta ratkaisimia
inessive ratkaisimessa ratkaisimissa
elative ratkaisimesta ratkaisimista
illative ratkaisimeen ratkaisimiin
adessive ratkaisimella ratkaisimilla
ablative ratkaisimelta ratkaisimilta
allative ratkaisimelle ratkaisimille
essive ratkaisimena ratkaisimina
translative ratkaisimeksi ratkaisimiksi
abessive ratkaisimetta ratkaisimitta
instructive — ratkaisimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ratkaisin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ratkaisimeni ratkaisimeni
accusative nom. ratkaisimeni ratkaisimeni
gen. ratkaisimeni
genitive ratkaisimeni ratkaisimieni
ratkaisinteni
partitive ratkaisintani ratkaisimiani
inessive ratkaisimessani ratkaisimissani
elative ratkaisimestani ratkaisimistani
illative ratkaisimeeni ratkaisimiini
adessive ratkaisimellani ratkaisimillani
ablative ratkaisimeltani ratkaisimiltani
allative ratkaisimelleni ratkaisimilleni
essive ratkaisimenani ratkaisiminani
translative ratkaisimekseni ratkaisimikseni
abessive ratkaisimettani ratkaisimittani
instructive — —
comitative — ratkaisimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ratkaisimesi ratkaisimesi
accusative nom. ratkaisimesi ratkaisimesi
gen. ratkaisimesi
genitive ratkaisimesi ratkaisimiesi
ratkaisintesi
partitive ratkaisintasi ratkaisimiasi
inessive ratkaisimessasi ratkaisimissasi
elative ratkaisimestasi ratkaisimistasi
illative ratkaisimeesi ratkaisimiisi
adessive ratkaisimellasi ratkaisimillasi
ablative ratkaisimeltasi ratkaisimiltasi
allative ratkaisimellesi ratkaisimillesi
essive ratkaisimenasi ratkaisiminasi
translative ratkaisimeksesi ratkaisimiksesi
abessive ratkaisimettasi ratkaisimittasi
instructive — —
comitative — ratkaisiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ratkaisimemme ratkaisimemme
accusative nom. ratkaisimemme ratkaisimemme
gen. ratkaisimemme
genitive ratkaisimemme ratkaisimiemme
ratkaisintemme
partitive ratkaisintamme ratkaisimiamme
inessive ratkaisimessamme ratkaisimissamme
elative ratkaisimestamme ratkaisimistamme
illative ratkaisimeemme ratkaisimiimme
adessive ratkaisimellamme ratkaisimillamme
ablative ratkaisimeltamme ratkaisimiltamme
allative ratkaisimellemme ratkaisimillemme
essive ratkaisimenamme ratkaisiminamme
translative ratkaisimeksemme ratkaisimiksemme
abessive ratkaisimettamme ratkaisimittamme
instructive — —
comitative — ratkaisiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ratkaisimenne ratkaisimenne
accusative nom. ratkaisimenne ratkaisimenne
gen. ratkaisimenne
genitive ratkaisimenne ratkaisimienne
ratkaisintenne
partitive ratkaisintanne ratkaisimianne
inessive ratkaisimessanne ratkaisimissanne
elative ratkaisimestanne ratkaisimistanne
illative ratkaisimeenne ratkaisimiinne
adessive ratkaisimellanne ratkaisimillanne
ablative ratkaisimeltanne ratkaisimiltanne
allative ratkaisimellenne ratkaisimillenne
essive ratkaisimenanne ratkaisiminanne
translative ratkaisimeksenne ratkaisimiksenne
abessive ratkaisimettanne ratkaisimittanne
instructive — —
comitative — ratkaisiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative ratkaisimensa ratkaisimensa
accusative nom. ratkaisimensa ratkaisimensa
gen. ratkaisimensa
genitive ratkaisimensa ratkaisimiensa
ratkaisintensa
partitive ratkaisintaan
ratkaisintansa 		ratkaisimiaan
ratkaisimiansa
inessive ratkaisimessaan
ratkaisimessansa 		ratkaisimissaan
ratkaisimissansa
elative ratkaisimestaan
ratkaisimestansa 		ratkaisimistaan
ratkaisimistansa
illative ratkaisimeensa ratkaisimiinsa
adessive ratkaisimellaan
ratkaisimellansa 		ratkaisimillaan
ratkaisimillansa
ablative ratkaisimeltaan
ratkaisimeltansa 		ratkaisimiltaan
ratkaisimiltansa
allative ratkaisimelleen
ratkaisimellensa 		ratkaisimilleen
ratkaisimillensa
essive ratkaisimenaan
ratkaisimenansa 		ratkaisiminaan
ratkaisiminansa
translative ratkaisimekseen
ratkaisimeksensa 		ratkaisimikseen
ratkaisimiksensa
abessive ratkaisimettaan
ratkaisimettansa 		ratkaisimittaan
ratkaisimittansa
instructive — —
comitative — ratkaisimineen
ratkaisiminensa

Etymology 2

Verb

ratkaisin

  1. first-person singular past indicative of ratkaista

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.