rauhoittuminen

Finnish

Etymology

rauhoittua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrɑu̯hoi̯tːuminen/, [ˈrɑ̝u̯ɦo̞i̯t̪̚ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): rau‧hoit‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): rau‧hoit‧tu‧mi‧nen

Noun

rauhoittuminen

  1. verbal noun of rauhoittua
    1. calming down, relaxing, unwinding

Declension

Inflection of rauhoittuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative rauhoittuminen rauhoittumiset
genitive rauhoittumisen rauhoittumisten
rauhoittumisien
partitive rauhoittumista rauhoittumisia
illative rauhoittumiseen rauhoittumisiin
singular plural
nominative rauhoittuminen rauhoittumiset
accusative nom. rauhoittuminen rauhoittumiset
gen. rauhoittumisen
genitive rauhoittumisen rauhoittumisten
rauhoittumisien
partitive rauhoittumista rauhoittumisia
inessive rauhoittumisessa rauhoittumisissa
elative rauhoittumisesta rauhoittumisista
illative rauhoittumiseen rauhoittumisiin
adessive rauhoittumisella rauhoittumisilla
ablative rauhoittumiselta rauhoittumisilta
allative rauhoittumiselle rauhoittumisille
essive rauhoittumisena rauhoittumisina
translative rauhoittumiseksi rauhoittumisiksi
abessive rauhoittumisetta rauhoittumisitta
instructive — rauhoittumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rauhoittuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rauhoittumiseni rauhoittumiseni
accusative nom. rauhoittumiseni rauhoittumiseni
gen. rauhoittumiseni
genitive rauhoittumiseni rauhoittumisteni
rauhoittumisieni
partitive rauhoittumistani rauhoittumisiani
inessive rauhoittumisessani rauhoittumisissani
elative rauhoittumisestani rauhoittumisistani
illative rauhoittumiseeni rauhoittumisiini
adessive rauhoittumisellani rauhoittumisillani
ablative rauhoittumiseltani rauhoittumisiltani
allative rauhoittumiselleni rauhoittumisilleni
essive rauhoittumisenani rauhoittumisinani
translative rauhoittumisekseni rauhoittumisikseni
abessive rauhoittumisettani rauhoittumisittani
instructive — —
comitative — rauhoittumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rauhoittumisesi rauhoittumisesi
accusative nom. rauhoittumisesi rauhoittumisesi
gen. rauhoittumisesi
genitive rauhoittumisesi rauhoittumistesi
rauhoittumisiesi
partitive rauhoittumistasi rauhoittumisiasi
inessive rauhoittumisessasi rauhoittumisissasi
elative rauhoittumisestasi rauhoittumisistasi
illative rauhoittumiseesi rauhoittumisiisi
adessive rauhoittumisellasi rauhoittumisillasi
ablative rauhoittumiseltasi rauhoittumisiltasi
allative rauhoittumisellesi rauhoittumisillesi
essive rauhoittumisenasi rauhoittumisinasi
translative rauhoittumiseksesi rauhoittumisiksesi
abessive rauhoittumisettasi rauhoittumisittasi
instructive — —
comitative — rauhoittumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rauhoittumisemme rauhoittumisemme
accusative nom. rauhoittumisemme rauhoittumisemme
gen. rauhoittumisemme
genitive rauhoittumisemme rauhoittumistemme
rauhoittumisiemme
partitive rauhoittumistamme rauhoittumisiamme
inessive rauhoittumisessamme rauhoittumisissamme
elative rauhoittumisestamme rauhoittumisistamme
illative rauhoittumiseemme rauhoittumisiimme
adessive rauhoittumisellamme rauhoittumisillamme
ablative rauhoittumiseltamme rauhoittumisiltamme
allative rauhoittumisellemme rauhoittumisillemme
essive rauhoittumisenamme rauhoittumisinamme
translative rauhoittumiseksemme rauhoittumisiksemme
abessive rauhoittumisettamme rauhoittumisittamme
instructive — —
comitative — rauhoittumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rauhoittumisenne rauhoittumisenne
accusative nom. rauhoittumisenne rauhoittumisenne
gen. rauhoittumisenne
genitive rauhoittumisenne rauhoittumistenne
rauhoittumisienne
partitive rauhoittumistanne rauhoittumisianne
inessive rauhoittumisessanne rauhoittumisissanne
elative rauhoittumisestanne rauhoittumisistanne
illative rauhoittumiseenne rauhoittumisiinne
adessive rauhoittumisellanne rauhoittumisillanne
ablative rauhoittumiseltanne rauhoittumisiltanne
allative rauhoittumisellenne rauhoittumisillenne
essive rauhoittumisenanne rauhoittumisinanne
translative rauhoittumiseksenne rauhoittumisiksenne
abessive rauhoittumisettanne rauhoittumisittanne
instructive — —
comitative — rauhoittumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative rauhoittumisensa rauhoittumisensa
accusative nom. rauhoittumisensa rauhoittumisensa
gen. rauhoittumisensa
genitive rauhoittumisensa rauhoittumistensa
rauhoittumisiensa
partitive rauhoittumistaan
rauhoittumistansa 		rauhoittumisiaan
rauhoittumisiansa
inessive rauhoittumisessaan
rauhoittumisessansa 		rauhoittumisissaan
rauhoittumisissansa
elative rauhoittumisestaan
rauhoittumisestansa 		rauhoittumisistaan
rauhoittumisistansa
illative rauhoittumiseensa rauhoittumisiinsa
adessive rauhoittumisellaan
rauhoittumisellansa 		rauhoittumisillaan
rauhoittumisillansa
ablative rauhoittumiseltaan
rauhoittumiseltansa 		rauhoittumisiltaan
rauhoittumisiltansa
allative rauhoittumiselleen
rauhoittumisellensa 		rauhoittumisilleen
rauhoittumisillensa
essive rauhoittumisenaan
rauhoittumisenansa 		rauhoittumisinaan
rauhoittumisinansa
translative rauhoittumisekseen
rauhoittumiseksensa 		rauhoittumisikseen
rauhoittumisiksensa
abessive rauhoittumisettaan
rauhoittumisettansa 		rauhoittumisittaan
rauhoittumisittansa
instructive — —
comitative — rauhoittumisineen
rauhoittumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.