reaalikoe

Finnish

Etymology

reaali- +‎ koe

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈreɑːliˌkoeˣ/, [ˈre̞ɑ̝ːliˌko̞e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -oe
  • Syllabification(key): re‧aa‧li‧ko‧e
  • Hyphenation(key): re‧aali‧koe

Noun

reaalikoe

  1. a part of the Finnish matriculation exam testing knowledge in a reaaliaine (historically one exam for multiple distinct academic subjects, but now one exam per subject)

Declension

Inflection of reaalikoe (Kotus type 48*D/hame, k-∅ gradation)
nominative reaalikoe reaalikokeet
genitive reaalikokeen reaalikokeiden
reaalikokeitten
partitive reaalikoetta reaalikokeita
illative reaalikokeeseen reaalikokeisiin
reaalikokeihin
singular plural
nominative reaalikoe reaalikokeet
accusative nom. reaalikoe reaalikokeet
gen. reaalikokeen
genitive reaalikokeen reaalikokeiden
reaalikokeitten
partitive reaalikoetta reaalikokeita
inessive reaalikokeessa reaalikokeissa
elative reaalikokeesta reaalikokeista
illative reaalikokeeseen reaalikokeisiin
reaalikokeihin
adessive reaalikokeella reaalikokeilla
ablative reaalikokeelta reaalikokeilta
allative reaalikokeelle reaalikokeille
essive reaalikokeena reaalikokeina
translative reaalikokeeksi reaalikokeiksi
abessive reaalikokeetta reaalikokeitta
instructive — reaalikokein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of reaalikoe (Kotus type 48*D/hame, k-∅ gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative reaalikokeeni reaalikokeeni
accusative nom. reaalikokeeni reaalikokeeni
gen. reaalikokeeni
genitive reaalikokeeni reaalikokeideni
reaalikokeitteni
partitive reaalikoettani reaalikokeitani
inessive reaalikokeessani reaalikokeissani
elative reaalikokeestani reaalikokeistani
illative reaalikokeeseeni reaalikokeisiini
reaalikokeihini
adessive reaalikokeellani reaalikokeillani
ablative reaalikokeeltani reaalikokeiltani
allative reaalikokeelleni reaalikokeilleni
essive reaalikokeenani reaalikokeinani
translative reaalikokeekseni reaalikokeikseni
abessive reaalikokeettani reaalikokeittani
instructive — —
comitative — reaalikokeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative reaalikokeesi reaalikokeesi
accusative nom. reaalikokeesi reaalikokeesi
gen. reaalikokeesi
genitive reaalikokeesi reaalikokeidesi
reaalikokeittesi
partitive reaalikoettasi reaalikokeitasi
inessive reaalikokeessasi reaalikokeissasi
elative reaalikokeestasi reaalikokeistasi
illative reaalikokeeseesi reaalikokeisiisi
reaalikokeihisi
adessive reaalikokeellasi reaalikokeillasi
ablative reaalikokeeltasi reaalikokeiltasi
allative reaalikokeellesi reaalikokeillesi
essive reaalikokeenasi reaalikokeinasi
translative reaalikokeeksesi reaalikokeiksesi
abessive reaalikokeettasi reaalikokeittasi
instructive — —
comitative — reaalikokeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative reaalikokeemme reaalikokeemme
accusative nom. reaalikokeemme reaalikokeemme
gen. reaalikokeemme
genitive reaalikokeemme reaalikokeidemme
reaalikokeittemme
partitive reaalikoettamme reaalikokeitamme
inessive reaalikokeessamme reaalikokeissamme
elative reaalikokeestamme reaalikokeistamme
illative reaalikokeeseemme reaalikokeisiimme
reaalikokeihimme
adessive reaalikokeellamme reaalikokeillamme
ablative reaalikokeeltamme reaalikokeiltamme
allative reaalikokeellemme reaalikokeillemme
essive reaalikokeenamme reaalikokeinamme
translative reaalikokeeksemme reaalikokeiksemme
abessive reaalikokeettamme reaalikokeittamme
instructive — —
comitative — reaalikokeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative reaalikokeenne reaalikokeenne
accusative nom. reaalikokeenne reaalikokeenne
gen. reaalikokeenne
genitive reaalikokeenne reaalikokeidenne
reaalikokeittenne
partitive reaalikoettanne reaalikokeitanne
inessive reaalikokeessanne reaalikokeissanne
elative reaalikokeestanne reaalikokeistanne
illative reaalikokeeseenne reaalikokeisiinne
reaalikokeihinne
adessive reaalikokeellanne reaalikokeillanne
ablative reaalikokeeltanne reaalikokeiltanne
allative reaalikokeellenne reaalikokeillenne
essive reaalikokeenanne reaalikokeinanne
translative reaalikokeeksenne reaalikokeiksenne
abessive reaalikokeettanne reaalikokeittanne
instructive — —
comitative — reaalikokeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative reaalikokeensa reaalikokeensa
accusative nom. reaalikokeensa reaalikokeensa
gen. reaalikokeensa
genitive reaalikokeensa reaalikokeidensa
reaalikokeittensa
partitive reaalikoettaan
reaalikoettansa 		reaalikokeitaan
reaalikokeitansa
inessive reaalikokeessaan
reaalikokeessansa 		reaalikokeissaan
reaalikokeissansa
elative reaalikokeestaan
reaalikokeestansa 		reaalikokeistaan
reaalikokeistansa
illative reaalikokeeseensa reaalikokeisiinsa
reaalikokeihinsa
adessive reaalikokeellaan
reaalikokeellansa 		reaalikokeillaan
reaalikokeillansa
ablative reaalikokeeltaan
reaalikokeeltansa 		reaalikokeiltaan
reaalikokeiltansa
allative reaalikokeelleen
reaalikokeellensa 		reaalikokeilleen
reaalikokeillensa
essive reaalikokeenaan
reaalikokeenansa 		reaalikokeinaan
reaalikokeinansa
translative reaalikokeekseen
reaalikokeeksensa 		reaalikokeikseen
reaalikokeiksensa
abessive reaalikokeettaan
reaalikokeettansa 		reaalikokeittaan
reaalikokeittansa
instructive — —
comitative — reaalikokeineen
reaalikokeinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.