riimittäminen

Finnish

Etymology

riimittää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈriːmitːæminen/, [ˈriːmit̪̚ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): rii‧mit‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): rii‧mit‧tä‧mi‧nen

Noun

riimittäminen

  1. verbal noun of riimittää
    1. rhyming (composing or treating in verse)

Declension

Inflection of riimittäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative riimittäminen riimittämiset
genitive riimittämisen riimittämisten
riimittämisien
partitive riimittämistä riimittämisiä
illative riimittämiseen riimittämisiin
singular plural
nominative riimittäminen riimittämiset
accusative nom. riimittäminen riimittämiset
gen. riimittämisen
genitive riimittämisen riimittämisten
riimittämisien
partitive riimittämistä riimittämisiä
inessive riimittämisessä riimittämisissä
elative riimittämisestä riimittämisistä
illative riimittämiseen riimittämisiin
adessive riimittämisellä riimittämisillä
ablative riimittämiseltä riimittämisiltä
allative riimittämiselle riimittämisille
essive riimittämisenä riimittämisinä
translative riimittämiseksi riimittämisiksi
abessive riimittämisettä riimittämisittä
instructive — riimittämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of riimittäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative riimittämiseni riimittämiseni
accusative nom. riimittämiseni riimittämiseni
gen. riimittämiseni
genitive riimittämiseni riimittämisteni
riimittämisieni
partitive riimittämistäni riimittämisiäni
inessive riimittämisessäni riimittämisissäni
elative riimittämisestäni riimittämisistäni
illative riimittämiseeni riimittämisiini
adessive riimittämiselläni riimittämisilläni
ablative riimittämiseltäni riimittämisiltäni
allative riimittämiselleni riimittämisilleni
essive riimittämisenäni riimittämisinäni
translative riimittämisekseni riimittämisikseni
abessive riimittämisettäni riimittämisittäni
instructive — —
comitative — riimittämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative riimittämisesi riimittämisesi
accusative nom. riimittämisesi riimittämisesi
gen. riimittämisesi
genitive riimittämisesi riimittämistesi
riimittämisiesi
partitive riimittämistäsi riimittämisiäsi
inessive riimittämisessäsi riimittämisissäsi
elative riimittämisestäsi riimittämisistäsi
illative riimittämiseesi riimittämisiisi
adessive riimittämiselläsi riimittämisilläsi
ablative riimittämiseltäsi riimittämisiltäsi
allative riimittämisellesi riimittämisillesi
essive riimittämisenäsi riimittämisinäsi
translative riimittämiseksesi riimittämisiksesi
abessive riimittämisettäsi riimittämisittäsi
instructive — —
comitative — riimittämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative riimittämisemme riimittämisemme
accusative nom. riimittämisemme riimittämisemme
gen. riimittämisemme
genitive riimittämisemme riimittämistemme
riimittämisiemme
partitive riimittämistämme riimittämisiämme
inessive riimittämisessämme riimittämisissämme
elative riimittämisestämme riimittämisistämme
illative riimittämiseemme riimittämisiimme
adessive riimittämisellämme riimittämisillämme
ablative riimittämiseltämme riimittämisiltämme
allative riimittämisellemme riimittämisillemme
essive riimittämisenämme riimittämisinämme
translative riimittämiseksemme riimittämisiksemme
abessive riimittämisettämme riimittämisittämme
instructive — —
comitative — riimittämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative riimittämisenne riimittämisenne
accusative nom. riimittämisenne riimittämisenne
gen. riimittämisenne
genitive riimittämisenne riimittämistenne
riimittämisienne
partitive riimittämistänne riimittämisiänne
inessive riimittämisessänne riimittämisissänne
elative riimittämisestänne riimittämisistänne
illative riimittämiseenne riimittämisiinne
adessive riimittämisellänne riimittämisillänne
ablative riimittämiseltänne riimittämisiltänne
allative riimittämisellenne riimittämisillenne
essive riimittämisenänne riimittämisinänne
translative riimittämiseksenne riimittämisiksenne
abessive riimittämisettänne riimittämisittänne
instructive — —
comitative — riimittämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative riimittämisensä riimittämisensä
accusative nom. riimittämisensä riimittämisensä
gen. riimittämisensä
genitive riimittämisensä riimittämistensä
riimittämisiensä
partitive riimittämistään
riimittämistänsä 		riimittämisiään
riimittämisiänsä
inessive riimittämisessään
riimittämisessänsä 		riimittämisissään
riimittämisissänsä
elative riimittämisestään
riimittämisestänsä 		riimittämisistään
riimittämisistänsä
illative riimittämiseensä riimittämisiinsä
adessive riimittämisellään
riimittämisellänsä 		riimittämisillään
riimittämisillänsä
ablative riimittämiseltään
riimittämiseltänsä 		riimittämisiltään
riimittämisiltänsä
allative riimittämiselleen
riimittämisellensä 		riimittämisilleen
riimittämisillensä
essive riimittämisenään
riimittämisenänsä 		riimittämisinään
riimittämisinänsä
translative riimittämisekseen
riimittämiseksensä 		riimittämisikseen
riimittämisiksensä
abessive riimittämisettään
riimittämisettänsä 		riimittämisittään
riimittämisittänsä
instructive — —
comitative — riimittämisineen
riimittämisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.