riitautus

Finnish

Etymology

riitauttaa +‎ -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈriːtɑu̯tus/, [ˈriːt̪ɑ̝u̯t̪us̠]
  • Rhymes: -iːtɑutus
  • Syllabification(key): rii‧tau‧tus
  • Hyphenation(key): rii‧tau‧tus

Noun

riitautus

  1. (law) challenge, challenging, contestation, contesting, disputation, disputing (act of appealing or objecting to a ruling or decision on legal grounds)
    laskun riitautus ― disputing an invoice
    irtisanomispäätöksen riitautus ― challenging a decision to dismiss

Declension

Inflection of riitautus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative riitautus riitautukset
genitive riitautuksen riitautusten
riitautuksien
partitive riitautusta riitautuksia
illative riitautukseen riitautuksiin
singular plural
nominative riitautus riitautukset
accusative nom. riitautus riitautukset
gen. riitautuksen
genitive riitautuksen riitautusten
riitautuksien
partitive riitautusta riitautuksia
inessive riitautuksessa riitautuksissa
elative riitautuksesta riitautuksista
illative riitautukseen riitautuksiin
adessive riitautuksella riitautuksilla
ablative riitautukselta riitautuksilta
allative riitautukselle riitautuksille
essive riitautuksena riitautuksina
translative riitautukseksi riitautuksiksi
abessive riitautuksetta riitautuksitta
instructive — riitautuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of riitautus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative riitautukseni riitautukseni
accusative nom. riitautukseni riitautukseni
gen. riitautukseni
genitive riitautukseni riitautusteni
riitautuksieni
partitive riitautustani riitautuksiani
inessive riitautuksessani riitautuksissani
elative riitautuksestani riitautuksistani
illative riitautukseeni riitautuksiini
adessive riitautuksellani riitautuksillani
ablative riitautukseltani riitautuksiltani
allative riitautukselleni riitautuksilleni
essive riitautuksenani riitautuksinani
translative riitautuksekseni riitautuksikseni
abessive riitautuksettani riitautuksittani
instructive — —
comitative — riitautuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative riitautuksesi riitautuksesi
accusative nom. riitautuksesi riitautuksesi
gen. riitautuksesi
genitive riitautuksesi riitautustesi
riitautuksiesi
partitive riitautustasi riitautuksiasi
inessive riitautuksessasi riitautuksissasi
elative riitautuksestasi riitautuksistasi
illative riitautukseesi riitautuksiisi
adessive riitautuksellasi riitautuksillasi
ablative riitautukseltasi riitautuksiltasi
allative riitautuksellesi riitautuksillesi
essive riitautuksenasi riitautuksinasi
translative riitautukseksesi riitautuksiksesi
abessive riitautuksettasi riitautuksittasi
instructive — —
comitative — riitautuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative riitautuksemme riitautuksemme
accusative nom. riitautuksemme riitautuksemme
gen. riitautuksemme
genitive riitautuksemme riitautustemme
riitautuksiemme
partitive riitautustamme riitautuksiamme
inessive riitautuksessamme riitautuksissamme
elative riitautuksestamme riitautuksistamme
illative riitautukseemme riitautuksiimme
adessive riitautuksellamme riitautuksillamme
ablative riitautukseltamme riitautuksiltamme
allative riitautuksellemme riitautuksillemme
essive riitautuksenamme riitautuksinamme
translative riitautukseksemme riitautuksiksemme
abessive riitautuksettamme riitautuksittamme
instructive — —
comitative — riitautuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative riitautuksenne riitautuksenne
accusative nom. riitautuksenne riitautuksenne
gen. riitautuksenne
genitive riitautuksenne riitautustenne
riitautuksienne
partitive riitautustanne riitautuksianne
inessive riitautuksessanne riitautuksissanne
elative riitautuksestanne riitautuksistanne
illative riitautukseenne riitautuksiinne
adessive riitautuksellanne riitautuksillanne
ablative riitautukseltanne riitautuksiltanne
allative riitautuksellenne riitautuksillenne
essive riitautuksenanne riitautuksinanne
translative riitautukseksenne riitautuksiksenne
abessive riitautuksettanne riitautuksittanne
instructive — —
comitative — riitautuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative riitautuksensa riitautuksensa
accusative nom. riitautuksensa riitautuksensa
gen. riitautuksensa
genitive riitautuksensa riitautustensa
riitautuksiensa
partitive riitautustaan
riitautustansa 		riitautuksiaan
riitautuksiansa
inessive riitautuksessaan
riitautuksessansa 		riitautuksissaan
riitautuksissansa
elative riitautuksestaan
riitautuksestansa 		riitautuksistaan
riitautuksistansa
illative riitautukseensa riitautuksiinsa
adessive riitautuksellaan
riitautuksellansa 		riitautuksillaan
riitautuksillansa
ablative riitautukseltaan
riitautukseltansa 		riitautuksiltaan
riitautuksiltansa
allative riitautukselleen
riitautuksellensa 		riitautuksilleen
riitautuksillensa
essive riitautuksenaan
riitautuksenansa 		riitautuksinaan
riitautuksinansa
translative riitautuksekseen
riitautukseksensa 		riitautuksikseen
riitautuksiksensa
abessive riitautuksettaan
riitautuksettansa 		riitautuksittaan
riitautuksittansa
instructive — —
comitative — riitautuksineen
riitautuksinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.