ruoste

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *roostëk, derived from a borrowing from Proto-Germanic *rustaz. Cognates include Estonian rooste, Swedish rost, English rust.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈruo̯steˣ/, [ˈruo̞̯s̠te̞(ʔ)]
  • Rhymes: -uoste
  • Syllabification(key): ruos‧te
  • Hyphenation(key): ruos‧te

Noun

ruoste

  1. rust (oxidized iron)
    Lokasuoja on ruosteessa.
    The fender is rusty.
  2. rust (plant disease)
  3. (figuratively) rust (in expressions referring to being out of practice)
    Englannin kielen taitoni on ruosteessa.
    My English is rusty.

Declension

Inflection of ruoste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative ruoste ruosteet
genitive ruosteen ruosteiden
ruosteitten
partitive ruostetta ruosteita
illative ruosteeseen ruosteisiin
ruosteihin
singular plural
nominative ruoste ruosteet
accusative nom. ruoste ruosteet
gen. ruosteen
genitive ruosteen ruosteiden
ruosteitten
partitive ruostetta ruosteita
inessive ruosteessa ruosteissa
elative ruosteesta ruosteista
illative ruosteeseen ruosteisiin
ruosteihin
adessive ruosteella ruosteilla
ablative ruosteelta ruosteilta
allative ruosteelle ruosteille
essive ruosteena ruosteina
translative ruosteeksi ruosteiksi
abessive ruosteetta ruosteitta
instructive — ruostein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ruoste (Kotus type 48/hame, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ruosteeni ruosteeni
accusative nom. ruosteeni ruosteeni
gen. ruosteeni
genitive ruosteeni ruosteideni
ruosteitteni
partitive ruostettani ruosteitani
inessive ruosteessani ruosteissani
elative ruosteestani ruosteistani
illative ruosteeseeni ruosteisiini
ruosteihini
adessive ruosteellani ruosteillani
ablative ruosteeltani ruosteiltani
allative ruosteelleni ruosteilleni
essive ruosteenani ruosteinani
translative ruosteekseni ruosteikseni
abessive ruosteettani ruosteittani
instructive — —
comitative — ruosteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ruosteesi ruosteesi
accusative nom. ruosteesi ruosteesi
gen. ruosteesi
genitive ruosteesi ruosteidesi
ruosteittesi
partitive ruostettasi ruosteitasi
inessive ruosteessasi ruosteissasi
elative ruosteestasi ruosteistasi
illative ruosteeseesi ruosteisiisi
ruosteihisi
adessive ruosteellasi ruosteillasi
ablative ruosteeltasi ruosteiltasi
allative ruosteellesi ruosteillesi
essive ruosteenasi ruosteinasi
translative ruosteeksesi ruosteiksesi
abessive ruosteettasi ruosteittasi
instructive — —
comitative — ruosteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ruosteemme ruosteemme
accusative nom. ruosteemme ruosteemme
gen. ruosteemme
genitive ruosteemme ruosteidemme
ruosteittemme
partitive ruostettamme ruosteitamme
inessive ruosteessamme ruosteissamme
elative ruosteestamme ruosteistamme
illative ruosteeseemme ruosteisiimme
ruosteihimme
adessive ruosteellamme ruosteillamme
ablative ruosteeltamme ruosteiltamme
allative ruosteellemme ruosteillemme
essive ruosteenamme ruosteinamme
translative ruosteeksemme ruosteiksemme
abessive ruosteettamme ruosteittamme
instructive — —
comitative — ruosteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ruosteenne ruosteenne
accusative nom. ruosteenne ruosteenne
gen. ruosteenne
genitive ruosteenne ruosteidenne
ruosteittenne
partitive ruostettanne ruosteitanne
inessive ruosteessanne ruosteissanne
elative ruosteestanne ruosteistanne
illative ruosteeseenne ruosteisiinne
ruosteihinne
adessive ruosteellanne ruosteillanne
ablative ruosteeltanne ruosteiltanne
allative ruosteellenne ruosteillenne
essive ruosteenanne ruosteinanne
translative ruosteeksenne ruosteiksenne
abessive ruosteettanne ruosteittanne
instructive — —
comitative — ruosteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ruosteensa ruosteensa
accusative nom. ruosteensa ruosteensa
gen. ruosteensa
genitive ruosteensa ruosteidensa
ruosteittensa
partitive ruostettaan
ruostettansa 		ruosteitaan
ruosteitansa
inessive ruosteessaan
ruosteessansa 		ruosteissaan
ruosteissansa
elative ruosteestaan
ruosteestansa 		ruosteistaan
ruosteistansa
illative ruosteeseensa ruosteisiinsa
ruosteihinsa
adessive ruosteellaan
ruosteellansa 		ruosteillaan
ruosteillansa
ablative ruosteeltaan
ruosteeltansa 		ruosteiltaan
ruosteiltansa
allative ruosteelleen
ruosteellensa 		ruosteilleen
ruosteillensa
essive ruosteenaan
ruosteenansa 		ruosteinaan
ruosteinansa
translative ruosteekseen
ruosteeksensa 		ruosteikseen
ruosteiksensa
abessive ruosteettaan
ruosteettansa 		ruosteittaan
ruosteittansa
instructive — —
comitative — ruosteineen
ruosteinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

Karelian

Noun

ruoste

  1. rust

Livvi

Etymology

From Proto-Finnic *roostëk, from Proto-Germanic *rustaz.

Noun

ruoste (genitive ruostien, partitive ruostettu)

  1. rust
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.