särähtäminen

Finnish

Etymology

särähtää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsæræhtæminen/, [ˈs̠æræhˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): sä‧räh‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): sä‧räh‧tä‧mi‧nen

Noun

särähtäminen

  1. verbal noun of särähtää
    1. rattling or creaking (once)

Declension

Inflection of särähtäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative särähtäminen särähtämiset
genitive särähtämisen särähtämisten
särähtämisien
partitive särähtämistä särähtämisiä
illative särähtämiseen särähtämisiin
singular plural
nominative särähtäminen särähtämiset
accusative nom. särähtäminen särähtämiset
gen. särähtämisen
genitive särähtämisen särähtämisten
särähtämisien
partitive särähtämistä särähtämisiä
inessive särähtämisessä särähtämisissä
elative särähtämisestä särähtämisistä
illative särähtämiseen särähtämisiin
adessive särähtämisellä särähtämisillä
ablative särähtämiseltä särähtämisiltä
allative särähtämiselle särähtämisille
essive särähtämisenä särähtämisinä
translative särähtämiseksi särähtämisiksi
abessive särähtämisettä särähtämisittä
instructive — särähtämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of särähtäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative särähtämiseni särähtämiseni
accusative nom. särähtämiseni särähtämiseni
gen. särähtämiseni
genitive särähtämiseni särähtämisteni
särähtämisieni
partitive särähtämistäni särähtämisiäni
inessive särähtämisessäni särähtämisissäni
elative särähtämisestäni särähtämisistäni
illative särähtämiseeni särähtämisiini
adessive särähtämiselläni särähtämisilläni
ablative särähtämiseltäni särähtämisiltäni
allative särähtämiselleni särähtämisilleni
essive särähtämisenäni särähtämisinäni
translative särähtämisekseni särähtämisikseni
abessive särähtämisettäni särähtämisittäni
instructive — —
comitative — särähtämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative särähtämisesi särähtämisesi
accusative nom. särähtämisesi särähtämisesi
gen. särähtämisesi
genitive särähtämisesi särähtämistesi
särähtämisiesi
partitive särähtämistäsi särähtämisiäsi
inessive särähtämisessäsi särähtämisissäsi
elative särähtämisestäsi särähtämisistäsi
illative särähtämiseesi särähtämisiisi
adessive särähtämiselläsi särähtämisilläsi
ablative särähtämiseltäsi särähtämisiltäsi
allative särähtämisellesi särähtämisillesi
essive särähtämisenäsi särähtämisinäsi
translative särähtämiseksesi särähtämisiksesi
abessive särähtämisettäsi särähtämisittäsi
instructive — —
comitative — särähtämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative särähtämisemme särähtämisemme
accusative nom. särähtämisemme särähtämisemme
gen. särähtämisemme
genitive särähtämisemme särähtämistemme
särähtämisiemme
partitive särähtämistämme särähtämisiämme
inessive särähtämisessämme särähtämisissämme
elative särähtämisestämme särähtämisistämme
illative särähtämiseemme särähtämisiimme
adessive särähtämisellämme särähtämisillämme
ablative särähtämiseltämme särähtämisiltämme
allative särähtämisellemme särähtämisillemme
essive särähtämisenämme särähtämisinämme
translative särähtämiseksemme särähtämisiksemme
abessive särähtämisettämme särähtämisittämme
instructive — —
comitative — särähtämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative särähtämisenne särähtämisenne
accusative nom. särähtämisenne särähtämisenne
gen. särähtämisenne
genitive särähtämisenne särähtämistenne
särähtämisienne
partitive särähtämistänne särähtämisiänne
inessive särähtämisessänne särähtämisissänne
elative särähtämisestänne särähtämisistänne
illative särähtämiseenne särähtämisiinne
adessive särähtämisellänne särähtämisillänne
ablative särähtämiseltänne särähtämisiltänne
allative särähtämisellenne särähtämisillenne
essive särähtämisenänne särähtämisinänne
translative särähtämiseksenne särähtämisiksenne
abessive särähtämisettänne särähtämisittänne
instructive — —
comitative — särähtämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative särähtämisensä särähtämisensä
accusative nom. särähtämisensä särähtämisensä
gen. särähtämisensä
genitive särähtämisensä särähtämistensä
särähtämisiensä
partitive särähtämistään
särähtämistänsä 		särähtämisiään
särähtämisiänsä
inessive särähtämisessään
särähtämisessänsä 		särähtämisissään
särähtämisissänsä
elative särähtämisestään
särähtämisestänsä 		särähtämisistään
särähtämisistänsä
illative särähtämiseensä särähtämisiinsä
adessive särähtämisellään
särähtämisellänsä 		särähtämisillään
särähtämisillänsä
ablative särähtämiseltään
särähtämiseltänsä 		särähtämisiltään
särähtämisiltänsä
allative särähtämiselleen
särähtämisellensä 		särähtämisilleen
särähtämisillensä
essive särähtämisenään
särähtämisenänsä 		särähtämisinään
särähtämisinänsä
translative särähtämisekseen
särähtämiseksensä 		särähtämisikseen
särähtämisiksensä
abessive särähtämisettään
särähtämisettänsä 		särähtämisittään
särähtämisittänsä
instructive — —
comitative — särähtämisineen
särähtämisinensä

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.