särjettää

Finnish

Etymology

särkeä +‎ -ttää

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsærjetːæːˣ/, [ˈs̠ærje̞t̪ːæː(ʔ)]
  • Rhymes: -ærjetːæː
  • Syllabification(key): sär‧jet‧tää
  • Hyphenation(key): sär‧jet‧tää

Verb

särjettää

  1. (transitive) to have broken

Conjugation

Inflection of särjettää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. särjetän en särjetä 1st sing. olen särjettänyt en ole särjettänyt
2nd sing. särjetät et särjetä 2nd sing. olet särjettänyt et ole särjettänyt
3rd sing. särjettää ei särjetä 3rd sing. on särjettänyt ei ole särjettänyt
1st plur. särjetämme emme särjetä 1st plur. olemme särjettäneet emme ole särjettäneet
2nd plur. särjetätte ette särjetä 2nd plur. olette särjettäneet ette ole särjettäneet
3rd plur. särjettävät eivät särjetä 3rd plur. ovat särjettäneet eivät ole särjettäneet
passive särjetetään ei särjetetä passive on särjetetty ei ole särjetetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. särjetin en särjettänyt 1st sing. olin särjettänyt en ollut särjettänyt
2nd sing. särjetit et särjettänyt 2nd sing. olit särjettänyt et ollut särjettänyt
3rd sing. särjetti ei särjettänyt 3rd sing. oli särjettänyt ei ollut särjettänyt
1st plur. särjetimme emme särjettäneet 1st plur. olimme särjettäneet emme olleet särjettäneet
2nd plur. särjetitte ette särjettäneet 2nd plur. olitte särjettäneet ette olleet särjettäneet
3rd plur. särjettivät eivät särjettäneet 3rd plur. olivat särjettäneet eivät olleet särjettäneet
passive särjetettiin ei särjetetty passive oli särjetetty ei ollut särjetetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. särjettäisin en särjettäisi 1st sing. olisin särjettänyt en olisi särjettänyt
2nd sing. särjettäisit et särjettäisi 2nd sing. olisit särjettänyt et olisi särjettänyt
3rd sing. särjettäisi ei särjettäisi 3rd sing. olisi särjettänyt ei olisi särjettänyt
1st plur. särjettäisimme emme särjettäisi 1st plur. olisimme särjettäneet emme olisi särjettäneet
2nd plur. särjettäisitte ette särjettäisi 2nd plur. olisitte särjettäneet ette olisi särjettäneet
3rd plur. särjettäisivät eivät särjettäisi 3rd plur. olisivat särjettäneet eivät olisi särjettäneet
passive särjetettäisiin ei särjetettäisi passive olisi särjetetty ei olisi särjetetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. särjetä älä särjetä 2nd sing. — —
3rd sing. särjettäköön älköön särjettäkö 3rd sing. olkoon särjettänyt älköön olko särjettänyt
1st plur. särjettäkäämme älkäämme särjettäkö 1st plur. — —
2nd plur. särjettäkää älkää särjettäkö 2nd plur. — —
3rd plur. särjettäkööt älkööt särjettäkö 3rd plur. olkoot särjettäneet älkööt olko särjettäneet
passive särjetettäköön älköön särjetettäkö passive olkoon särjetetty älköön olko särjetetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. särjettänen en särjettäne 1st sing. lienen särjettänyt en liene särjettänyt
2nd sing. särjettänet et särjettäne 2nd sing. lienet särjettänyt et liene särjettänyt
3rd sing. särjettänee ei särjettäne 3rd sing. lienee särjettänyt ei liene särjettänyt
1st plur. särjettänemme emme särjettäne 1st plur. lienemme särjettäneet emme liene särjettäneet
2nd plur. särjettänette ette särjettäne 2nd plur. lienette särjettäneet ette liene särjettäneet
3rd plur. särjettänevät eivät särjettäne 3rd plur. lienevät särjettäneet eivät liene särjettäneet
passive särjetettäneen ei särjetettäne passive lienee särjetetty ei liene särjetetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st särjettää present särjettävä särjetettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st särjettääkseni särjettääksemme
2nd särjettääksesi särjettääksenne
3rd särjettääkseen
särjettääksensä
past särjettänyt särjetetty
2nd inessive2 särjettäessä särjetettäessä agent4 särjettämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st särjettäessäni särjettäessämme
2nd särjettäessäsi särjettäessänne
3rd särjettäessään
särjettäessänsä
negative särjettämätön
instructive särjettäen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form särjettää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive särjettämässä —
elative särjettämästä —
illative särjettämään —
adessive särjettämällä —
abessive särjettämättä —
instructive särjettämän särjetettämän
4th3 verbal noun särjettäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st särjettämäisilläni särjettämäisillämme
2nd särjettämäisilläsi särjettämäisillänne
3rd särjettämäisillään
särjettämäisillänsä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.