sössöttäminen

Finnish

Etymology

sössöttää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsøsːøtːæminen/, [ˈs̠ø̞s̠ːø̞t̪̚ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): sös‧söt‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): sös‧söt‧tä‧mi‧nen

Noun

sössöttäminen

  1. verbal noun of sössöttää
    1. lisping
    2. spluttering

Declension

Inflection of sössöttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative sössöttäminen sössöttämiset
genitive sössöttämisen sössöttämisten
sössöttämisien
partitive sössöttämistä sössöttämisiä
illative sössöttämiseen sössöttämisiin
singular plural
nominative sössöttäminen sössöttämiset
accusative nom. sössöttäminen sössöttämiset
gen. sössöttämisen
genitive sössöttämisen sössöttämisten
sössöttämisien
partitive sössöttämistä sössöttämisiä
inessive sössöttämisessä sössöttämisissä
elative sössöttämisestä sössöttämisistä
illative sössöttämiseen sössöttämisiin
adessive sössöttämisellä sössöttämisillä
ablative sössöttämiseltä sössöttämisiltä
allative sössöttämiselle sössöttämisille
essive sössöttämisenä sössöttämisinä
translative sössöttämiseksi sössöttämisiksi
abessive sössöttämisettä sössöttämisittä
instructive — sössöttämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sössöttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative sössöttämiseni sössöttämiseni
accusative nom. sössöttämiseni sössöttämiseni
gen. sössöttämiseni
genitive sössöttämiseni sössöttämisteni
sössöttämisieni
partitive sössöttämistäni sössöttämisiäni
inessive sössöttämisessäni sössöttämisissäni
elative sössöttämisestäni sössöttämisistäni
illative sössöttämiseeni sössöttämisiini
adessive sössöttämiselläni sössöttämisilläni
ablative sössöttämiseltäni sössöttämisiltäni
allative sössöttämiselleni sössöttämisilleni
essive sössöttämisenäni sössöttämisinäni
translative sössöttämisekseni sössöttämisikseni
abessive sössöttämisettäni sössöttämisittäni
instructive — —
comitative — sössöttämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative sössöttämisesi sössöttämisesi
accusative nom. sössöttämisesi sössöttämisesi
gen. sössöttämisesi
genitive sössöttämisesi sössöttämistesi
sössöttämisiesi
partitive sössöttämistäsi sössöttämisiäsi
inessive sössöttämisessäsi sössöttämisissäsi
elative sössöttämisestäsi sössöttämisistäsi
illative sössöttämiseesi sössöttämisiisi
adessive sössöttämiselläsi sössöttämisilläsi
ablative sössöttämiseltäsi sössöttämisiltäsi
allative sössöttämisellesi sössöttämisillesi
essive sössöttämisenäsi sössöttämisinäsi
translative sössöttämiseksesi sössöttämisiksesi
abessive sössöttämisettäsi sössöttämisittäsi
instructive — —
comitative — sössöttämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative sössöttämisemme sössöttämisemme
accusative nom. sössöttämisemme sössöttämisemme
gen. sössöttämisemme
genitive sössöttämisemme sössöttämistemme
sössöttämisiemme
partitive sössöttämistämme sössöttämisiämme
inessive sössöttämisessämme sössöttämisissämme
elative sössöttämisestämme sössöttämisistämme
illative sössöttämiseemme sössöttämisiimme
adessive sössöttämisellämme sössöttämisillämme
ablative sössöttämiseltämme sössöttämisiltämme
allative sössöttämisellemme sössöttämisillemme
essive sössöttämisenämme sössöttämisinämme
translative sössöttämiseksemme sössöttämisiksemme
abessive sössöttämisettämme sössöttämisittämme
instructive — —
comitative — sössöttämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative sössöttämisenne sössöttämisenne
accusative nom. sössöttämisenne sössöttämisenne
gen. sössöttämisenne
genitive sössöttämisenne sössöttämistenne
sössöttämisienne
partitive sössöttämistänne sössöttämisiänne
inessive sössöttämisessänne sössöttämisissänne
elative sössöttämisestänne sössöttämisistänne
illative sössöttämiseenne sössöttämisiinne
adessive sössöttämisellänne sössöttämisillänne
ablative sössöttämiseltänne sössöttämisiltänne
allative sössöttämisellenne sössöttämisillenne
essive sössöttämisenänne sössöttämisinänne
translative sössöttämiseksenne sössöttämisiksenne
abessive sössöttämisettänne sössöttämisittänne
instructive — —
comitative — sössöttämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative sössöttämisensä sössöttämisensä
accusative nom. sössöttämisensä sössöttämisensä
gen. sössöttämisensä
genitive sössöttämisensä sössöttämistensä
sössöttämisiensä
partitive sössöttämistään
sössöttämistänsä 		sössöttämisiään
sössöttämisiänsä
inessive sössöttämisessään
sössöttämisessänsä 		sössöttämisissään
sössöttämisissänsä
elative sössöttämisestään
sössöttämisestänsä 		sössöttämisistään
sössöttämisistänsä
illative sössöttämiseensä sössöttämisiinsä
adessive sössöttämisellään
sössöttämisellänsä 		sössöttämisillään
sössöttämisillänsä
ablative sössöttämiseltään
sössöttämiseltänsä 		sössöttämisiltään
sössöttämisiltänsä
allative sössöttämiselleen
sössöttämisellensä 		sössöttämisilleen
sössöttämisillensä
essive sössöttämisenään
sössöttämisenänsä 		sössöttämisinään
sössöttämisinänsä
translative sössöttämisekseen
sössöttämiseksensä 		sössöttämisikseen
sössöttämisiksensä
abessive sössöttämisettään
sössöttämisettänsä 		sössöttämisittään
sössöttämisittänsä
instructive — —
comitative — sössöttämisineen
sössöttämisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.