sekaantuminen

Finnish

Etymology

sekaantua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsekɑːntuminen/, [ˈs̠e̞kɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): se‧kaan‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): se‧kaan‧tu‧mi‧nen

Noun

sekaantuminen

  1. verbal noun of sekaantua
    1. getting mixed up
    2. getting involved

Declension

Inflection of sekaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative sekaantuminen sekaantumiset
genitive sekaantumisen sekaantumisten
sekaantumisien
partitive sekaantumista sekaantumisia
illative sekaantumiseen sekaantumisiin
singular plural
nominative sekaantuminen sekaantumiset
accusative nom. sekaantuminen sekaantumiset
gen. sekaantumisen
genitive sekaantumisen sekaantumisten
sekaantumisien
partitive sekaantumista sekaantumisia
inessive sekaantumisessa sekaantumisissa
elative sekaantumisesta sekaantumisista
illative sekaantumiseen sekaantumisiin
adessive sekaantumisella sekaantumisilla
ablative sekaantumiselta sekaantumisilta
allative sekaantumiselle sekaantumisille
essive sekaantumisena sekaantumisina
translative sekaantumiseksi sekaantumisiksi
abessive sekaantumisetta sekaantumisitta
instructive — sekaantumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sekaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative sekaantumiseni sekaantumiseni
accusative nom. sekaantumiseni sekaantumiseni
gen. sekaantumiseni
genitive sekaantumiseni sekaantumisteni
sekaantumisieni
partitive sekaantumistani sekaantumisiani
inessive sekaantumisessani sekaantumisissani
elative sekaantumisestani sekaantumisistani
illative sekaantumiseeni sekaantumisiini
adessive sekaantumisellani sekaantumisillani
ablative sekaantumiseltani sekaantumisiltani
allative sekaantumiselleni sekaantumisilleni
essive sekaantumisenani sekaantumisinani
translative sekaantumisekseni sekaantumisikseni
abessive sekaantumisettani sekaantumisittani
instructive — —
comitative — sekaantumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative sekaantumisesi sekaantumisesi
accusative nom. sekaantumisesi sekaantumisesi
gen. sekaantumisesi
genitive sekaantumisesi sekaantumistesi
sekaantumisiesi
partitive sekaantumistasi sekaantumisiasi
inessive sekaantumisessasi sekaantumisissasi
elative sekaantumisestasi sekaantumisistasi
illative sekaantumiseesi sekaantumisiisi
adessive sekaantumisellasi sekaantumisillasi
ablative sekaantumiseltasi sekaantumisiltasi
allative sekaantumisellesi sekaantumisillesi
essive sekaantumisenasi sekaantumisinasi
translative sekaantumiseksesi sekaantumisiksesi
abessive sekaantumisettasi sekaantumisittasi
instructive — —
comitative — sekaantumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative sekaantumisemme sekaantumisemme
accusative nom. sekaantumisemme sekaantumisemme
gen. sekaantumisemme
genitive sekaantumisemme sekaantumistemme
sekaantumisiemme
partitive sekaantumistamme sekaantumisiamme
inessive sekaantumisessamme sekaantumisissamme
elative sekaantumisestamme sekaantumisistamme
illative sekaantumiseemme sekaantumisiimme
adessive sekaantumisellamme sekaantumisillamme
ablative sekaantumiseltamme sekaantumisiltamme
allative sekaantumisellemme sekaantumisillemme
essive sekaantumisenamme sekaantumisinamme
translative sekaantumiseksemme sekaantumisiksemme
abessive sekaantumisettamme sekaantumisittamme
instructive — —
comitative — sekaantumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative sekaantumisenne sekaantumisenne
accusative nom. sekaantumisenne sekaantumisenne
gen. sekaantumisenne
genitive sekaantumisenne sekaantumistenne
sekaantumisienne
partitive sekaantumistanne sekaantumisianne
inessive sekaantumisessanne sekaantumisissanne
elative sekaantumisestanne sekaantumisistanne
illative sekaantumiseenne sekaantumisiinne
adessive sekaantumisellanne sekaantumisillanne
ablative sekaantumiseltanne sekaantumisiltanne
allative sekaantumisellenne sekaantumisillenne
essive sekaantumisenanne sekaantumisinanne
translative sekaantumiseksenne sekaantumisiksenne
abessive sekaantumisettanne sekaantumisittanne
instructive — —
comitative — sekaantumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative sekaantumisensa sekaantumisensa
accusative nom. sekaantumisensa sekaantumisensa
gen. sekaantumisensa
genitive sekaantumisensa sekaantumistensa
sekaantumisiensa
partitive sekaantumistaan
sekaantumistansa 		sekaantumisiaan
sekaantumisiansa
inessive sekaantumisessaan
sekaantumisessansa 		sekaantumisissaan
sekaantumisissansa
elative sekaantumisestaan
sekaantumisestansa 		sekaantumisistaan
sekaantumisistansa
illative sekaantumiseensa sekaantumisiinsa
adessive sekaantumisellaan
sekaantumisellansa 		sekaantumisillaan
sekaantumisillansa
ablative sekaantumiseltaan
sekaantumiseltansa 		sekaantumisiltaan
sekaantumisiltansa
allative sekaantumiselleen
sekaantumisellensa 		sekaantumisilleen
sekaantumisillensa
essive sekaantumisenaan
sekaantumisenansa 		sekaantumisinaan
sekaantumisinansa
translative sekaantumisekseen
sekaantumiseksensa 		sekaantumisikseen
sekaantumisiksensa
abessive sekaantumisettaan
sekaantumisettansa 		sekaantumisittaan
sekaantumisittansa
instructive — —
comitative — sekaantumisineen
sekaantumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.