selväkielinen

Finnish

Etymology

selvä +‎ kieli +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈselʋæˌkie̯linen/, [ˈs̠e̞lʋæˌk̟ie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Syllabification(key): sel‧vä‧kie‧li‧nen
  • Hyphenation(key): selvä‧kieli‧nen

Adjective

selväkielinen

  1. in plain language

Declension

Inflection of selväkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative selväkielinen selväkieliset
genitive selväkielisen selväkielisten
selväkielisien
partitive selväkielistä selväkielisiä
illative selväkieliseen selväkielisiin
singular plural
nominative selväkielinen selväkieliset
accusative nom. selväkielinen selväkieliset
gen. selväkielisen
genitive selväkielisen selväkielisten
selväkielisien
partitive selväkielistä selväkielisiä
inessive selväkielisessä selväkielisissä
elative selväkielisestä selväkielisistä
illative selväkieliseen selväkielisiin
adessive selväkielisellä selväkielisillä
ablative selväkieliseltä selväkielisiltä
allative selväkieliselle selväkielisille
essive selväkielisenä selväkielisinä
translative selväkieliseksi selväkielisiksi
abessive selväkielisettä selväkielisittä
instructive — selväkielisin
comitative — selväkielisine
Possessive forms of selväkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative selväkieliseni selväkieliseni
accusative nom. selväkieliseni selväkieliseni
gen. selväkieliseni
genitive selväkieliseni selväkielisteni
selväkielisieni
partitive selväkielistäni selväkielisiäni
inessive selväkielisessäni selväkielisissäni
elative selväkielisestäni selväkielisistäni
illative selväkieliseeni selväkielisiini
adessive selväkieliselläni selväkielisilläni
ablative selväkieliseltäni selväkielisiltäni
allative selväkieliselleni selväkielisilleni
essive selväkielisenäni selväkielisinäni
translative selväkielisekseni selväkielisikseni
abessive selväkielisettäni selväkielisittäni
instructive — —
comitative — selväkielisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative selväkielisesi selväkielisesi
accusative nom. selväkielisesi selväkielisesi
gen. selväkielisesi
genitive selväkielisesi selväkielistesi
selväkielisiesi
partitive selväkielistäsi selväkielisiäsi
inessive selväkielisessäsi selväkielisissäsi
elative selväkielisestäsi selväkielisistäsi
illative selväkieliseesi selväkielisiisi
adessive selväkieliselläsi selväkielisilläsi
ablative selväkieliseltäsi selväkielisiltäsi
allative selväkielisellesi selväkielisillesi
essive selväkielisenäsi selväkielisinäsi
translative selväkieliseksesi selväkielisiksesi
abessive selväkielisettäsi selväkielisittäsi
instructive — —
comitative — selväkielisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative selväkielisemme selväkielisemme
accusative nom. selväkielisemme selväkielisemme
gen. selväkielisemme
genitive selväkielisemme selväkielistemme
selväkielisiemme
partitive selväkielistämme selväkielisiämme
inessive selväkielisessämme selväkielisissämme
elative selväkielisestämme selväkielisistämme
illative selväkieliseemme selväkielisiimme
adessive selväkielisellämme selväkielisillämme
ablative selväkieliseltämme selväkielisiltämme
allative selväkielisellemme selväkielisillemme
essive selväkielisenämme selväkielisinämme
translative selväkieliseksemme selväkielisiksemme
abessive selväkielisettämme selväkielisittämme
instructive — —
comitative — selväkielisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative selväkielisenne selväkielisenne
accusative nom. selväkielisenne selväkielisenne
gen. selväkielisenne
genitive selväkielisenne selväkielistenne
selväkielisienne
partitive selväkielistänne selväkielisiänne
inessive selväkielisessänne selväkielisissänne
elative selväkielisestänne selväkielisistänne
illative selväkieliseenne selväkielisiinne
adessive selväkielisellänne selväkielisillänne
ablative selväkieliseltänne selväkielisiltänne
allative selväkielisellenne selväkielisillenne
essive selväkielisenänne selväkielisinänne
translative selväkieliseksenne selväkielisiksenne
abessive selväkielisettänne selväkielisittänne
instructive — —
comitative — selväkielisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative selväkielisensä selväkielisensä
accusative nom. selväkielisensä selväkielisensä
gen. selväkielisensä
genitive selväkielisensä selväkielistensä
selväkielisiensä
partitive selväkielistään
selväkielistänsä 		selväkielisiään
selväkielisiänsä
inessive selväkielisessään
selväkielisessänsä 		selväkielisissään
selväkielisissänsä
elative selväkielisestään
selväkielisestänsä 		selväkielisistään
selväkielisistänsä
illative selväkieliseensä selväkielisiinsä
adessive selväkielisellään
selväkielisellänsä 		selväkielisillään
selväkielisillänsä
ablative selväkieliseltään
selväkieliseltänsä 		selväkielisiltään
selväkielisiltänsä
allative selväkieliselleen
selväkielisellensä 		selväkielisilleen
selväkielisillensä
essive selväkielisenään
selväkielisenänsä 		selväkielisinään
selväkielisinänsä
translative selväkielisekseen
selväkieliseksensä 		selväkielisikseen
selväkielisiksensä
abessive selväkielisettään
selväkielisettänsä 		selväkielisittään
selväkielisittänsä
instructive — —
comitative — selväkielisineen
selväkielisinensä

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.