selvänäkö

Finnish

Etymology 1

selvä +‎ näkö

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈselʋæˌnækø/, [ˈs̠e̞lʋæˌnæk̟ø̞]
  • Rhymes: -ækø
  • Syllabification(key): sel‧vä‧nä‧kö
  • Hyphenation(key): selvä‧näkö

Noun

selvänäkö

  1. clairvoyance
Declension
Inflection of selvänäkö (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation)
nominative selvänäkö selvänäöt
genitive selvänäön selvänäköjen
partitive selvänäköä selvänäköjä
illative selvänäköön selvänäköihin
singular plural
nominative selvänäkö selvänäöt
accusative nom. selvänäkö selvänäöt
gen. selvänäön
genitive selvänäön selvänäköjen
partitive selvänäköä selvänäköjä
inessive selvänäössä selvänäöissä
elative selvänäöstä selvänäöistä
illative selvänäköön selvänäköihin
adessive selvänäöllä selvänäöillä
ablative selvänäöltä selvänäöiltä
allative selvänäölle selvänäöille
essive selvänäkönä selvänäköinä
translative selvänäöksi selvänäöiksi
abessive selvänäöttä selvänäöittä
instructive — selvänäöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of selvänäkö (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative selvänäköni selvänäköni
accusative nom. selvänäköni selvänäköni
gen. selvänäköni
genitive selvänäköni selvänäköjeni
partitive selvänäköäni selvänäköjäni
inessive selvänäössäni selvänäöissäni
elative selvänäöstäni selvänäöistäni
illative selvänäkööni selvänäköihini
adessive selvänäölläni selvänäöilläni
ablative selvänäöltäni selvänäöiltäni
allative selvänäölleni selvänäöilleni
essive selvänäkönäni selvänäköinäni
translative selvänäökseni selvänäöikseni
abessive selvänäöttäni selvänäöittäni
instructive — —
comitative — selvänäköineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative selvänäkösi selvänäkösi
accusative nom. selvänäkösi selvänäkösi
gen. selvänäkösi
genitive selvänäkösi selvänäköjesi
partitive selvänäköäsi selvänäköjäsi
inessive selvänäössäsi selvänäöissäsi
elative selvänäöstäsi selvänäöistäsi
illative selvänäköösi selvänäköihisi
adessive selvänäölläsi selvänäöilläsi
ablative selvänäöltäsi selvänäöiltäsi
allative selvänäöllesi selvänäöillesi
essive selvänäkönäsi selvänäköinäsi
translative selvänäöksesi selvänäöiksesi
abessive selvänäöttäsi selvänäöittäsi
instructive — —
comitative — selvänäköinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative selvänäkömme selvänäkömme
accusative nom. selvänäkömme selvänäkömme
gen. selvänäkömme
genitive selvänäkömme selvänäköjemme
partitive selvänäköämme selvänäköjämme
inessive selvänäössämme selvänäöissämme
elative selvänäöstämme selvänäöistämme
illative selvänäköömme selvänäköihimme
adessive selvänäöllämme selvänäöillämme
ablative selvänäöltämme selvänäöiltämme
allative selvänäöllemme selvänäöillemme
essive selvänäkönämme selvänäköinämme
translative selvänäöksemme selvänäöiksemme
abessive selvänäöttämme selvänäöittämme
instructive — —
comitative — selvänäköinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative selvänäkönne selvänäkönne
accusative nom. selvänäkönne selvänäkönne
gen. selvänäkönne
genitive selvänäkönne selvänäköjenne
partitive selvänäköänne selvänäköjänne
inessive selvänäössänne selvänäöissänne
elative selvänäöstänne selvänäöistänne
illative selvänäköönne selvänäköihinne
adessive selvänäöllänne selvänäöillänne
ablative selvänäöltänne selvänäöiltänne
allative selvänäöllenne selvänäöillenne
essive selvänäkönänne selvänäköinänne
translative selvänäöksenne selvänäöiksenne
abessive selvänäöttänne selvänäöittänne
instructive — —
comitative — selvänäköinenne
third-person possessor
singular plural
nominative selvänäkönsä selvänäkönsä
accusative nom. selvänäkönsä selvänäkönsä
gen. selvänäkönsä
genitive selvänäkönsä selvänäköjensä
partitive selvänäköään
selvänäköänsä 		selvänäköjään
selvänäköjänsä
inessive selvänäössään
selvänäössänsä 		selvänäöissään
selvänäöissänsä
elative selvänäöstään
selvänäöstänsä 		selvänäöistään
selvänäöistänsä
illative selvänäköönsä selvänäköihinsä
adessive selvänäöllään
selvänäöllänsä 		selvänäöillään
selvänäöillänsä
ablative selvänäöltään
selvänäöltänsä 		selvänäöiltään
selvänäöiltänsä
allative selvänäölleen
selvänäöllensä 		selvänäöilleen
selvänäöillensä
essive selvänäkönään
selvänäkönänsä 		selvänäköinään
selvänäköinänsä
translative selvänäökseen
selvänäöksensä 		selvänäöikseen
selvänäöiksensä
abessive selvänäöttään
selvänäöttänsä 		selvänäöittään
selvänäöittänsä
instructive — —
comitative — selvänäköineen
selvänäköinensä

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈselʋænækø/, [ˈs̠e̞lʋæˌnæk̟ø̞]
  • Rhymes: -ækø
  • Syllabification(key): sel‧vä‧nä‧kö
  • Hyphenation(key): sel‧vä‧nä‧kö

Adjective

selvänäkö

  1. essive singular of selvä (with enclitic -kö)
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.