third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
sovittunsa
|
sovittunsa
|
accusative
|
nom.
|
sovittunsa
|
sovittunsa
|
gen.
|
sovittunsa
|
genitive
|
sovittunsa
|
sovittujensa
|
partitive
|
sovittuaan sovittuansa
|
sovittujaan sovittujansa
|
inessive
|
sovitussaan sovitussansa
|
sovituissaan sovituissansa
|
elative
|
sovitustaan sovitustansa
|
sovituistaan sovituistansa
|
illative
|
sovittuunsa
|
sovittuihinsa
|
adessive
|
sovitullaan sovitullansa
|
sovituillaan sovituillansa
|
ablative
|
sovitultaan sovitultansa
|
sovituiltaan sovituiltansa
|
allative
|
sovitulleen sovitullensa
|
sovituilleen sovituillensa
|
essive
|
sovittunaan sovittunansa
|
sovittuinaan sovittuinansa
|
translative
|
sovitukseen sovituksensa
|
sovituikseen sovituiksensa
|
abessive
|
sovituttaan sovituttansa
|
sovituittaan sovituittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
— |
sovittuineen sovittuinensa
|