splittaaminen

Finnish

Etymology

splitata +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsplitːɑːminen/, [ˈs̠plit̪ːɑ̝ːˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): split‧taa‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): split‧taa‧mi‧nen

Noun

splittaaminen

  1. verbal noun of splitata
    1. (finance) splitting

Declension

Inflection of splittaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative splittaaminen splittaamiset
genitive splittaamisen splittaamisten
splittaamisien
partitive splittaamista splittaamisia
illative splittaamiseen splittaamisiin
singular plural
nominative splittaaminen splittaamiset
accusative nom. splittaaminen splittaamiset
gen. splittaamisen
genitive splittaamisen splittaamisten
splittaamisien
partitive splittaamista splittaamisia
inessive splittaamisessa splittaamisissa
elative splittaamisesta splittaamisista
illative splittaamiseen splittaamisiin
adessive splittaamisella splittaamisilla
ablative splittaamiselta splittaamisilta
allative splittaamiselle splittaamisille
essive splittaamisena splittaamisina
translative splittaamiseksi splittaamisiksi
abessive splittaamisetta splittaamisitta
instructive — splittaamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of splittaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative splittaamiseni splittaamiseni
accusative nom. splittaamiseni splittaamiseni
gen. splittaamiseni
genitive splittaamiseni splittaamisteni
splittaamisieni
partitive splittaamistani splittaamisiani
inessive splittaamisessani splittaamisissani
elative splittaamisestani splittaamisistani
illative splittaamiseeni splittaamisiini
adessive splittaamisellani splittaamisillani
ablative splittaamiseltani splittaamisiltani
allative splittaamiselleni splittaamisilleni
essive splittaamisenani splittaamisinani
translative splittaamisekseni splittaamisikseni
abessive splittaamisettani splittaamisittani
instructive — —
comitative — splittaamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative splittaamisesi splittaamisesi
accusative nom. splittaamisesi splittaamisesi
gen. splittaamisesi
genitive splittaamisesi splittaamistesi
splittaamisiesi
partitive splittaamistasi splittaamisiasi
inessive splittaamisessasi splittaamisissasi
elative splittaamisestasi splittaamisistasi
illative splittaamiseesi splittaamisiisi
adessive splittaamisellasi splittaamisillasi
ablative splittaamiseltasi splittaamisiltasi
allative splittaamisellesi splittaamisillesi
essive splittaamisenasi splittaamisinasi
translative splittaamiseksesi splittaamisiksesi
abessive splittaamisettasi splittaamisittasi
instructive — —
comitative — splittaamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative splittaamisemme splittaamisemme
accusative nom. splittaamisemme splittaamisemme
gen. splittaamisemme
genitive splittaamisemme splittaamistemme
splittaamisiemme
partitive splittaamistamme splittaamisiamme
inessive splittaamisessamme splittaamisissamme
elative splittaamisestamme splittaamisistamme
illative splittaamiseemme splittaamisiimme
adessive splittaamisellamme splittaamisillamme
ablative splittaamiseltamme splittaamisiltamme
allative splittaamisellemme splittaamisillemme
essive splittaamisenamme splittaamisinamme
translative splittaamiseksemme splittaamisiksemme
abessive splittaamisettamme splittaamisittamme
instructive — —
comitative — splittaamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative splittaamisenne splittaamisenne
accusative nom. splittaamisenne splittaamisenne
gen. splittaamisenne
genitive splittaamisenne splittaamistenne
splittaamisienne
partitive splittaamistanne splittaamisianne
inessive splittaamisessanne splittaamisissanne
elative splittaamisestanne splittaamisistanne
illative splittaamiseenne splittaamisiinne
adessive splittaamisellanne splittaamisillanne
ablative splittaamiseltanne splittaamisiltanne
allative splittaamisellenne splittaamisillenne
essive splittaamisenanne splittaamisinanne
translative splittaamiseksenne splittaamisiksenne
abessive splittaamisettanne splittaamisittanne
instructive — —
comitative — splittaamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative splittaamisensa splittaamisensa
accusative nom. splittaamisensa splittaamisensa
gen. splittaamisensa
genitive splittaamisensa splittaamistensa
splittaamisiensa
partitive splittaamistaan
splittaamistansa 		splittaamisiaan
splittaamisiansa
inessive splittaamisessaan
splittaamisessansa 		splittaamisissaan
splittaamisissansa
elative splittaamisestaan
splittaamisestansa 		splittaamisistaan
splittaamisistansa
illative splittaamiseensa splittaamisiinsa
adessive splittaamisellaan
splittaamisellansa 		splittaamisillaan
splittaamisillansa
ablative splittaamiseltaan
splittaamiseltansa 		splittaamisiltaan
splittaamisiltansa
allative splittaamiselleen
splittaamisellensa 		splittaamisilleen
splittaamisillensa
essive splittaamisenaan
splittaamisenansa 		splittaamisinaan
splittaamisinansa
translative splittaamisekseen
splittaamiseksensa 		splittaamisikseen
splittaamisiksensa
abessive splittaamisettaan
splittaamisettansa 		splittaamisittaan
splittaamisittansa
instructive — —
comitative — splittaamisineen
splittaamisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.