spriikeitin

Finnish

Etymology

sprii +‎ keitin

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈspriːˌkei̯tin/, [ˈs̠priːˌk̟e̞i̯t̪in]
  • Rhymes: -eitin
  • Syllabification(key): sprii‧kei‧tin
  • Hyphenation(key): sprii‧keitin

Noun

spriikeitin

  1. alcohol stove (portable stove which uses ethanol as fuel)

Declension

Inflection of spriikeitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative spriikeitin spriikeittimet
genitive spriikeittimen spriikeittimien
spriikeitinten
partitive spriikeitintä spriikeittimiä
illative spriikeittimeen spriikeittimiin
singular plural
nominative spriikeitin spriikeittimet
accusative nom. spriikeitin spriikeittimet
gen. spriikeittimen
genitive spriikeittimen spriikeittimien
spriikeitinten
partitive spriikeitintä spriikeittimiä
inessive spriikeittimessä spriikeittimissä
elative spriikeittimestä spriikeittimistä
illative spriikeittimeen spriikeittimiin
adessive spriikeittimellä spriikeittimillä
ablative spriikeittimeltä spriikeittimiltä
allative spriikeittimelle spriikeittimille
essive spriikeittimenä spriikeittiminä
translative spriikeittimeksi spriikeittimiksi
abessive spriikeittimettä spriikeittimittä
instructive — spriikeittimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of spriikeitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative spriikeittimeni spriikeittimeni
accusative nom. spriikeittimeni spriikeittimeni
gen. spriikeittimeni
genitive spriikeittimeni spriikeittimieni
spriikeitinteni
partitive spriikeitintäni spriikeittimiäni
inessive spriikeittimessäni spriikeittimissäni
elative spriikeittimestäni spriikeittimistäni
illative spriikeittimeeni spriikeittimiini
adessive spriikeittimelläni spriikeittimilläni
ablative spriikeittimeltäni spriikeittimiltäni
allative spriikeittimelleni spriikeittimilleni
essive spriikeittimenäni spriikeittiminäni
translative spriikeittimekseni spriikeittimikseni
abessive spriikeittimettäni spriikeittimittäni
instructive — —
comitative — spriikeittimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative spriikeittimesi spriikeittimesi
accusative nom. spriikeittimesi spriikeittimesi
gen. spriikeittimesi
genitive spriikeittimesi spriikeittimiesi
spriikeitintesi
partitive spriikeitintäsi spriikeittimiäsi
inessive spriikeittimessäsi spriikeittimissäsi
elative spriikeittimestäsi spriikeittimistäsi
illative spriikeittimeesi spriikeittimiisi
adessive spriikeittimelläsi spriikeittimilläsi
ablative spriikeittimeltäsi spriikeittimiltäsi
allative spriikeittimellesi spriikeittimillesi
essive spriikeittimenäsi spriikeittiminäsi
translative spriikeittimeksesi spriikeittimiksesi
abessive spriikeittimettäsi spriikeittimittäsi
instructive — —
comitative — spriikeittiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative spriikeittimemme spriikeittimemme
accusative nom. spriikeittimemme spriikeittimemme
gen. spriikeittimemme
genitive spriikeittimemme spriikeittimiemme
spriikeitintemme
partitive spriikeitintämme spriikeittimiämme
inessive spriikeittimessämme spriikeittimissämme
elative spriikeittimestämme spriikeittimistämme
illative spriikeittimeemme spriikeittimiimme
adessive spriikeittimellämme spriikeittimillämme
ablative spriikeittimeltämme spriikeittimiltämme
allative spriikeittimellemme spriikeittimillemme
essive spriikeittimenämme spriikeittiminämme
translative spriikeittimeksemme spriikeittimiksemme
abessive spriikeittimettämme spriikeittimittämme
instructive — —
comitative — spriikeittiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative spriikeittimenne spriikeittimenne
accusative nom. spriikeittimenne spriikeittimenne
gen. spriikeittimenne
genitive spriikeittimenne spriikeittimienne
spriikeitintenne
partitive spriikeitintänne spriikeittimiänne
inessive spriikeittimessänne spriikeittimissänne
elative spriikeittimestänne spriikeittimistänne
illative spriikeittimeenne spriikeittimiinne
adessive spriikeittimellänne spriikeittimillänne
ablative spriikeittimeltänne spriikeittimiltänne
allative spriikeittimellenne spriikeittimillenne
essive spriikeittimenänne spriikeittiminänne
translative spriikeittimeksenne spriikeittimiksenne
abessive spriikeittimettänne spriikeittimittänne
instructive — —
comitative — spriikeittiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative spriikeittimensä spriikeittimensä
accusative nom. spriikeittimensä spriikeittimensä
gen. spriikeittimensä
genitive spriikeittimensä spriikeittimiensä
spriikeitintensä
partitive spriikeitintään
spriikeitintänsä 		spriikeittimiään
spriikeittimiänsä
inessive spriikeittimessään
spriikeittimessänsä 		spriikeittimissään
spriikeittimissänsä
elative spriikeittimestään
spriikeittimestänsä 		spriikeittimistään
spriikeittimistänsä
illative spriikeittimeensä spriikeittimiinsä
adessive spriikeittimellään
spriikeittimellänsä 		spriikeittimillään
spriikeittimillänsä
ablative spriikeittimeltään
spriikeittimeltänsä 		spriikeittimiltään
spriikeittimiltänsä
allative spriikeittimelleen
spriikeittimellensä 		spriikeittimilleen
spriikeittimillensä
essive spriikeittimenään
spriikeittimenänsä 		spriikeittiminään
spriikeittiminänsä
translative spriikeittimekseen
spriikeittimeksensä 		spriikeittimikseen
spriikeittimiksensä
abessive spriikeittimettään
spriikeittimettänsä 		spriikeittimittään
spriikeittimittänsä
instructive — —
comitative — spriikeittimineen
spriikeittiminensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.