sulautuminen

Finnish

Etymology

sulautua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsulɑu̯tuminen/, [ˈs̠ulɑ̝u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): su‧lau‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): su‧lau‧tu‧mi‧nen

Noun

sulautuminen

  1. verbal noun of sulautua
    1. merger (all senses)

Declension

Inflection of sulautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative sulautuminen sulautumiset
genitive sulautumisen sulautumisten
sulautumisien
partitive sulautumista sulautumisia
illative sulautumiseen sulautumisiin
singular plural
nominative sulautuminen sulautumiset
accusative nom. sulautuminen sulautumiset
gen. sulautumisen
genitive sulautumisen sulautumisten
sulautumisien
partitive sulautumista sulautumisia
inessive sulautumisessa sulautumisissa
elative sulautumisesta sulautumisista
illative sulautumiseen sulautumisiin
adessive sulautumisella sulautumisilla
ablative sulautumiselta sulautumisilta
allative sulautumiselle sulautumisille
essive sulautumisena sulautumisina
translative sulautumiseksi sulautumisiksi
abessive sulautumisetta sulautumisitta
instructive — sulautumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sulautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative sulautumiseni sulautumiseni
accusative nom. sulautumiseni sulautumiseni
gen. sulautumiseni
genitive sulautumiseni sulautumisteni
sulautumisieni
partitive sulautumistani sulautumisiani
inessive sulautumisessani sulautumisissani
elative sulautumisestani sulautumisistani
illative sulautumiseeni sulautumisiini
adessive sulautumisellani sulautumisillani
ablative sulautumiseltani sulautumisiltani
allative sulautumiselleni sulautumisilleni
essive sulautumisenani sulautumisinani
translative sulautumisekseni sulautumisikseni
abessive sulautumisettani sulautumisittani
instructive — —
comitative — sulautumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative sulautumisesi sulautumisesi
accusative nom. sulautumisesi sulautumisesi
gen. sulautumisesi
genitive sulautumisesi sulautumistesi
sulautumisiesi
partitive sulautumistasi sulautumisiasi
inessive sulautumisessasi sulautumisissasi
elative sulautumisestasi sulautumisistasi
illative sulautumiseesi sulautumisiisi
adessive sulautumisellasi sulautumisillasi
ablative sulautumiseltasi sulautumisiltasi
allative sulautumisellesi sulautumisillesi
essive sulautumisenasi sulautumisinasi
translative sulautumiseksesi sulautumisiksesi
abessive sulautumisettasi sulautumisittasi
instructive — —
comitative — sulautumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative sulautumisemme sulautumisemme
accusative nom. sulautumisemme sulautumisemme
gen. sulautumisemme
genitive sulautumisemme sulautumistemme
sulautumisiemme
partitive sulautumistamme sulautumisiamme
inessive sulautumisessamme sulautumisissamme
elative sulautumisestamme sulautumisistamme
illative sulautumiseemme sulautumisiimme
adessive sulautumisellamme sulautumisillamme
ablative sulautumiseltamme sulautumisiltamme
allative sulautumisellemme sulautumisillemme
essive sulautumisenamme sulautumisinamme
translative sulautumiseksemme sulautumisiksemme
abessive sulautumisettamme sulautumisittamme
instructive — —
comitative — sulautumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative sulautumisenne sulautumisenne
accusative nom. sulautumisenne sulautumisenne
gen. sulautumisenne
genitive sulautumisenne sulautumistenne
sulautumisienne
partitive sulautumistanne sulautumisianne
inessive sulautumisessanne sulautumisissanne
elative sulautumisestanne sulautumisistanne
illative sulautumiseenne sulautumisiinne
adessive sulautumisellanne sulautumisillanne
ablative sulautumiseltanne sulautumisiltanne
allative sulautumisellenne sulautumisillenne
essive sulautumisenanne sulautumisinanne
translative sulautumiseksenne sulautumisiksenne
abessive sulautumisettanne sulautumisittanne
instructive — —
comitative — sulautumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative sulautumisensa sulautumisensa
accusative nom. sulautumisensa sulautumisensa
gen. sulautumisensa
genitive sulautumisensa sulautumistensa
sulautumisiensa
partitive sulautumistaan
sulautumistansa 		sulautumisiaan
sulautumisiansa
inessive sulautumisessaan
sulautumisessansa 		sulautumisissaan
sulautumisissansa
elative sulautumisestaan
sulautumisestansa 		sulautumisistaan
sulautumisistansa
illative sulautumiseensa sulautumisiinsa
adessive sulautumisellaan
sulautumisellansa 		sulautumisillaan
sulautumisillansa
ablative sulautumiseltaan
sulautumiseltansa 		sulautumisiltaan
sulautumisiltansa
allative sulautumiselleen
sulautumisellensa 		sulautumisilleen
sulautumisillensa
essive sulautumisenaan
sulautumisenansa 		sulautumisinaan
sulautumisinansa
translative sulautumisekseen
sulautumiseksensa 		sulautumisikseen
sulautumisiksensa
abessive sulautumisettaan
sulautumisettansa 		sulautumisittaan
sulautumisittansa
instructive — —
comitative — sulautumisineen
sulautumisinensa

Derived terms

compounds

See also

  • sulautus
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.