supistumaverbi

Finnish

Etymology

supistuma +‎ verbi

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsupistumɑˌʋerbi/, [ˈs̠upis̠tumɑ̝ˌʋe̞rbi]
  • Rhymes: -erbi
  • Syllabification(key): su‧pis‧tu‧ma‧ver‧bi
  • Hyphenation(key): su‧pis‧tuma‧verbi

Noun

supistumaverbi

  1. (Finnish grammar) A verb with the first infinitive ending a vowel followed by -ta or -tä, the present stem ending in -a- or -ä-, and the past stem ending in a vowel followed by -si-; such a verb belongs to the Kotus conjugation type 73, 74 or 75.

Declension

Inflection of supistumaverbi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative supistumaverbi supistumaverbit
genitive supistumaverbin supistumaverbien
partitive supistumaverbiä supistumaverbejä
illative supistumaverbiin supistumaverbeihin
singular plural
nominative supistumaverbi supistumaverbit
accusative nom. supistumaverbi supistumaverbit
gen. supistumaverbin
genitive supistumaverbin supistumaverbien
partitive supistumaverbiä supistumaverbejä
inessive supistumaverbissä supistumaverbeissä
elative supistumaverbistä supistumaverbeistä
illative supistumaverbiin supistumaverbeihin
adessive supistumaverbillä supistumaverbeillä
ablative supistumaverbiltä supistumaverbeiltä
allative supistumaverbille supistumaverbeille
essive supistumaverbinä supistumaverbeinä
translative supistumaverbiksi supistumaverbeiksi
abessive supistumaverbittä supistumaverbeittä
instructive — supistumaverbein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of supistumaverbi (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative supistumaverbini supistumaverbini
accusative nom. supistumaverbini supistumaverbini
gen. supistumaverbini
genitive supistumaverbini supistumaverbieni
partitive supistumaverbiäni supistumaverbejäni
inessive supistumaverbissäni supistumaverbeissäni
elative supistumaverbistäni supistumaverbeistäni
illative supistumaverbiini supistumaverbeihini
adessive supistumaverbilläni supistumaverbeilläni
ablative supistumaverbiltäni supistumaverbeiltäni
allative supistumaverbilleni supistumaverbeilleni
essive supistumaverbinäni supistumaverbeinäni
translative supistumaverbikseni supistumaverbeikseni
abessive supistumaverbittäni supistumaverbeittäni
instructive — —
comitative — supistumaverbeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative supistumaverbisi supistumaverbisi
accusative nom. supistumaverbisi supistumaverbisi
gen. supistumaverbisi
genitive supistumaverbisi supistumaverbiesi
partitive supistumaverbiäsi supistumaverbejäsi
inessive supistumaverbissäsi supistumaverbeissäsi
elative supistumaverbistäsi supistumaverbeistäsi
illative supistumaverbiisi supistumaverbeihisi
adessive supistumaverbilläsi supistumaverbeilläsi
ablative supistumaverbiltäsi supistumaverbeiltäsi
allative supistumaverbillesi supistumaverbeillesi
essive supistumaverbinäsi supistumaverbeinäsi
translative supistumaverbiksesi supistumaverbeiksesi
abessive supistumaverbittäsi supistumaverbeittäsi
instructive — —
comitative — supistumaverbeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative supistumaverbimme supistumaverbimme
accusative nom. supistumaverbimme supistumaverbimme
gen. supistumaverbimme
genitive supistumaverbimme supistumaverbiemme
partitive supistumaverbiämme supistumaverbejämme
inessive supistumaverbissämme supistumaverbeissämme
elative supistumaverbistämme supistumaverbeistämme
illative supistumaverbiimme supistumaverbeihimme
adessive supistumaverbillämme supistumaverbeillämme
ablative supistumaverbiltämme supistumaverbeiltämme
allative supistumaverbillemme supistumaverbeillemme
essive supistumaverbinämme supistumaverbeinämme
translative supistumaverbiksemme supistumaverbeiksemme
abessive supistumaverbittämme supistumaverbeittämme
instructive — —
comitative — supistumaverbeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative supistumaverbinne supistumaverbinne
accusative nom. supistumaverbinne supistumaverbinne
gen. supistumaverbinne
genitive supistumaverbinne supistumaverbienne
partitive supistumaverbiänne supistumaverbejänne
inessive supistumaverbissänne supistumaverbeissänne
elative supistumaverbistänne supistumaverbeistänne
illative supistumaverbiinne supistumaverbeihinne
adessive supistumaverbillänne supistumaverbeillänne
ablative supistumaverbiltänne supistumaverbeiltänne
allative supistumaverbillenne supistumaverbeillenne
essive supistumaverbinänne supistumaverbeinänne
translative supistumaverbiksenne supistumaverbeiksenne
abessive supistumaverbittänne supistumaverbeittänne
instructive — —
comitative — supistumaverbeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative supistumaverbinsä supistumaverbinsä
accusative nom. supistumaverbinsä supistumaverbinsä
gen. supistumaverbinsä
genitive supistumaverbinsä supistumaverbiensä
partitive supistumaverbiään
supistumaverbiänsä 		supistumaverbejään
supistumaverbejänsä
inessive supistumaverbissään
supistumaverbissänsä 		supistumaverbeissään
supistumaverbeissänsä
elative supistumaverbistään
supistumaverbistänsä 		supistumaverbeistään
supistumaverbeistänsä
illative supistumaverbiinsä supistumaverbeihinsä
adessive supistumaverbillään
supistumaverbillänsä 		supistumaverbeillään
supistumaverbeillänsä
ablative supistumaverbiltään
supistumaverbiltänsä 		supistumaverbeiltään
supistumaverbeiltänsä
allative supistumaverbilleen
supistumaverbillensä 		supistumaverbeilleen
supistumaverbeillensä
essive supistumaverbinään
supistumaverbinänsä 		supistumaverbeinään
supistumaverbeinänsä
translative supistumaverbikseen
supistumaverbiksensä 		supistumaverbeikseen
supistumaverbeiksensä
abessive supistumaverbittään
supistumaverbittänsä 		supistumaverbeittään
supistumaverbeittänsä
instructive — —
comitative — supistumaverbeineen
supistumaverbeinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.