surauttaa

Finnish

Etymology

sura- +‎ -uttaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsurɑutːɑːˣ/, [ˈs̠urɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -utːɑː
  • Syllabification(key): su‧ra‧ut‧taa
  • Hyphenation(key): su‧ra‧ut‧taa

Verb

surauttaa

  1. (transitive, usually atelic) to make buzz, whirr or zoom
  2. (informal) to make or do (quickly)

Conjugation

Inflection of surauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surautan en surauta 1st sing. olen surauttanut en ole surauttanut
2nd sing. surautat et surauta 2nd sing. olet surauttanut et ole surauttanut
3rd sing. surauttaa ei surauta 3rd sing. on surauttanut ei ole surauttanut
1st plur. surautamme emme surauta 1st plur. olemme surauttaneet emme ole surauttaneet
2nd plur. surautatte ette surauta 2nd plur. olette surauttaneet ette ole surauttaneet
3rd plur. surauttavat eivät surauta 3rd plur. ovat surauttaneet eivät ole surauttaneet
passive surautetaan ei surauteta passive on surautettu ei ole surautettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surautin en surauttanut 1st sing. olin surauttanut en ollut surauttanut
2nd sing. surautit et surauttanut 2nd sing. olit surauttanut et ollut surauttanut
3rd sing. surautti ei surauttanut 3rd sing. oli surauttanut ei ollut surauttanut
1st plur. surautimme emme surauttaneet 1st plur. olimme surauttaneet emme olleet surauttaneet
2nd plur. surautitte ette surauttaneet 2nd plur. olitte surauttaneet ette olleet surauttaneet
3rd plur. surauttivat eivät surauttaneet 3rd plur. olivat surauttaneet eivät olleet surauttaneet
passive surautettiin ei surautettu passive oli surautettu ei ollut surautettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surauttaisin en surauttaisi 1st sing. olisin surauttanut en olisi surauttanut
2nd sing. surauttaisit et surauttaisi 2nd sing. olisit surauttanut et olisi surauttanut
3rd sing. surauttaisi ei surauttaisi 3rd sing. olisi surauttanut ei olisi surauttanut
1st plur. surauttaisimme emme surauttaisi 1st plur. olisimme surauttaneet emme olisi surauttaneet
2nd plur. surauttaisitte ette surauttaisi 2nd plur. olisitte surauttaneet ette olisi surauttaneet
3rd plur. surauttaisivat eivät surauttaisi 3rd plur. olisivat surauttaneet eivät olisi surauttaneet
passive surautettaisiin ei surautettaisi passive olisi surautettu ei olisi surautettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. surauta älä surauta 2nd sing. — —
3rd sing. surauttakoon älköön surauttako 3rd sing. olkoon surauttanut älköön olko surauttanut
1st plur. surauttakaamme älkäämme surauttako 1st plur. — —
2nd plur. surauttakaa älkää surauttako 2nd plur. — —
3rd plur. surauttakoot älkööt surauttako 3rd plur. olkoot surauttaneet älkööt olko surauttaneet
passive surautettakoon älköön surautettako passive olkoon surautettu älköön olko surautettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surauttanen en surauttane 1st sing. lienen surauttanut en liene surauttanut
2nd sing. surauttanet et surauttane 2nd sing. lienet surauttanut et liene surauttanut
3rd sing. surauttanee ei surauttane 3rd sing. lienee surauttanut ei liene surauttanut
1st plur. surauttanemme emme surauttane 1st plur. lienemme surauttaneet emme liene surauttaneet
2nd plur. surauttanette ette surauttane 2nd plur. lienette surauttaneet ette liene surauttaneet
3rd plur. surauttanevat eivät surauttane 3rd plur. lienevät surauttaneet eivät liene surauttaneet
passive surautettaneen ei surautettane passive lienee surautettu ei liene surautettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st surauttaa present surauttava surautettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st surauttaakseni surauttaaksemme
2nd surauttaaksesi surauttaaksenne
3rd surauttaakseen
surauttaaksensa
past surauttanut surautettu
2nd inessive2 surauttaessa surautettaessa agent4 surauttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st surauttaessani surauttaessamme
2nd surauttaessasi surauttaessanne
3rd surauttaessaan
surauttaessansa
negative surauttamaton
instructive surauttaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form surauttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive surauttamassa —
elative surauttamasta —
illative surauttamaan —
adessive surauttamalla —
abessive surauttamatta —
instructive surauttaman surautettaman
4th3 verbal noun surauttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st surauttamaisillani surauttamaisillamme
2nd surauttamaisillasi surauttamaisillanne
3rd surauttamaisillaan
surauttamaisillansa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.