surkeilematon

Finnish

Etymology

surkeilla +‎ -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsurkei̯lemɑton/, [ˈs̠urk̟e̞i̯ˌle̞mɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -emɑton
  • Syllabification(key): sur‧kei‧le‧ma‧ton
  • Hyphenation(key): sur‧kei‧le‧ma‧ton

Adjective

surkeilematon

  1. impudent, flippant

Declension

Inflection of surkeilematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative surkeilematon surkeilemattomat
genitive surkeilemattoman surkeilemattomien
partitive surkeilematonta surkeilemattomia
illative surkeilemattomaan surkeilemattomiin
singular plural
nominative surkeilematon surkeilemattomat
accusative nom. surkeilematon surkeilemattomat
gen. surkeilemattoman
genitive surkeilemattoman surkeilemattomien
surkeilematonten rare
partitive surkeilematonta surkeilemattomia
inessive surkeilemattomassa surkeilemattomissa
elative surkeilemattomasta surkeilemattomista
illative surkeilemattomaan surkeilemattomiin
adessive surkeilemattomalla surkeilemattomilla
ablative surkeilemattomalta surkeilemattomilta
allative surkeilemattomalle surkeilemattomille
essive surkeilemattomana surkeilemattomina
translative surkeilemattomaksi surkeilemattomiksi
abessive surkeilemattomatta surkeilemattomitta
instructive — surkeilemattomin
comitative — surkeilemattomine
Possessive forms of surkeilematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative surkeilemattomani surkeilemattomani
accusative nom. surkeilemattomani surkeilemattomani
gen. surkeilemattomani
genitive surkeilemattomani surkeilemattomieni
surkeilematonteni rare
partitive surkeilematontani surkeilemattomiani
inessive surkeilemattomassani surkeilemattomissani
elative surkeilemattomastani surkeilemattomistani
illative surkeilemattomaani surkeilemattomiini
adessive surkeilemattomallani surkeilemattomillani
ablative surkeilemattomaltani surkeilemattomiltani
allative surkeilemattomalleni surkeilemattomilleni
essive surkeilemattomanani surkeilemattominani
translative surkeilemattomakseni surkeilemattomikseni
abessive surkeilemattomattani surkeilemattomittani
instructive — —
comitative — surkeilemattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative surkeilemattomasi surkeilemattomasi
accusative nom. surkeilemattomasi surkeilemattomasi
gen. surkeilemattomasi
genitive surkeilemattomasi surkeilemattomiesi
surkeilematontesi rare
partitive surkeilematontasi surkeilemattomiasi
inessive surkeilemattomassasi surkeilemattomissasi
elative surkeilemattomastasi surkeilemattomistasi
illative surkeilemattomaasi surkeilemattomiisi
adessive surkeilemattomallasi surkeilemattomillasi
ablative surkeilemattomaltasi surkeilemattomiltasi
allative surkeilemattomallesi surkeilemattomillesi
essive surkeilemattomanasi surkeilemattominasi
translative surkeilemattomaksesi surkeilemattomiksesi
abessive surkeilemattomattasi surkeilemattomittasi
instructive — —
comitative — surkeilemattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative surkeilemattomamme surkeilemattomamme
accusative nom. surkeilemattomamme surkeilemattomamme
gen. surkeilemattomamme
genitive surkeilemattomamme surkeilemattomiemme
surkeilematontemme rare
partitive surkeilematontamme surkeilemattomiamme
inessive surkeilemattomassamme surkeilemattomissamme
elative surkeilemattomastamme surkeilemattomistamme
illative surkeilemattomaamme surkeilemattomiimme
adessive surkeilemattomallamme surkeilemattomillamme
ablative surkeilemattomaltamme surkeilemattomiltamme
allative surkeilemattomallemme surkeilemattomillemme
essive surkeilemattomanamme surkeilemattominamme
translative surkeilemattomaksemme surkeilemattomiksemme
abessive surkeilemattomattamme surkeilemattomittamme
instructive — —
comitative — surkeilemattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative surkeilemattomanne surkeilemattomanne
accusative nom. surkeilemattomanne surkeilemattomanne
gen. surkeilemattomanne
genitive surkeilemattomanne surkeilemattomienne
surkeilematontenne rare
partitive surkeilematontanne surkeilemattomianne
inessive surkeilemattomassanne surkeilemattomissanne
elative surkeilemattomastanne surkeilemattomistanne
illative surkeilemattomaanne surkeilemattomiinne
adessive surkeilemattomallanne surkeilemattomillanne
ablative surkeilemattomaltanne surkeilemattomiltanne
allative surkeilemattomallenne surkeilemattomillenne
essive surkeilemattomananne surkeilemattominanne
translative surkeilemattomaksenne surkeilemattomiksenne
abessive surkeilemattomattanne surkeilemattomittanne
instructive — —
comitative — surkeilemattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative surkeilemattomansa surkeilemattomansa
accusative nom. surkeilemattomansa surkeilemattomansa
gen. surkeilemattomansa
genitive surkeilemattomansa surkeilemattomiensa
surkeilematontensa rare
partitive surkeilematontaan
surkeilematontansa 		surkeilemattomiaan
surkeilemattomiansa
inessive surkeilemattomassaan
surkeilemattomassansa 		surkeilemattomissaan
surkeilemattomissansa
elative surkeilemattomastaan
surkeilemattomastansa 		surkeilemattomistaan
surkeilemattomistansa
illative surkeilemattomaansa surkeilemattomiinsa
adessive surkeilemattomallaan
surkeilemattomallansa 		surkeilemattomillaan
surkeilemattomillansa
ablative surkeilemattomaltaan
surkeilemattomaltansa 		surkeilemattomiltaan
surkeilemattomiltansa
allative surkeilemattomalleen
surkeilemattomallensa 		surkeilemattomilleen
surkeilemattomillensa
essive surkeilemattomanaan
surkeilemattomanansa 		surkeilemattominaan
surkeilemattominansa
translative surkeilemattomakseen
surkeilemattomaksensa 		surkeilemattomikseen
surkeilemattomiksensa
abessive surkeilemattomattaan
surkeilemattomattansa 		surkeilemattomittaan
surkeilemattomittansa
instructive — —
comitative — surkeilemattomineen
surkeilemattominensa

Participle

surkeilematon

  1. negative participle of surkeilla

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.