suunnistus

Finnish

Etymology

suunnistaa +‎ -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsuːnːistus/, [ˈs̠uːnːis̠tus̠]
  • Rhymes: -uːnːistus
  • Syllabification(key): suun‧nis‧tus
  • Hyphenation(key): suun‧nis‧tus

Noun

suunnistus

  1. navigation, charting
  2. orienteering

Declension

Inflection of suunnistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative suunnistus suunnistukset
genitive suunnistuksen suunnistusten
suunnistuksien
partitive suunnistusta suunnistuksia
illative suunnistukseen suunnistuksiin
singular plural
nominative suunnistus suunnistukset
accusative nom. suunnistus suunnistukset
gen. suunnistuksen
genitive suunnistuksen suunnistusten
suunnistuksien
partitive suunnistusta suunnistuksia
inessive suunnistuksessa suunnistuksissa
elative suunnistuksesta suunnistuksista
illative suunnistukseen suunnistuksiin
adessive suunnistuksella suunnistuksilla
ablative suunnistukselta suunnistuksilta
allative suunnistukselle suunnistuksille
essive suunnistuksena suunnistuksina
translative suunnistukseksi suunnistuksiksi
abessive suunnistuksetta suunnistuksitta
instructive — suunnistuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of suunnistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative suunnistukseni suunnistukseni
accusative nom. suunnistukseni suunnistukseni
gen. suunnistukseni
genitive suunnistukseni suunnistusteni
suunnistuksieni
partitive suunnistustani suunnistuksiani
inessive suunnistuksessani suunnistuksissani
elative suunnistuksestani suunnistuksistani
illative suunnistukseeni suunnistuksiini
adessive suunnistuksellani suunnistuksillani
ablative suunnistukseltani suunnistuksiltani
allative suunnistukselleni suunnistuksilleni
essive suunnistuksenani suunnistuksinani
translative suunnistuksekseni suunnistuksikseni
abessive suunnistuksettani suunnistuksittani
instructive — —
comitative — suunnistuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative suunnistuksesi suunnistuksesi
accusative nom. suunnistuksesi suunnistuksesi
gen. suunnistuksesi
genitive suunnistuksesi suunnistustesi
suunnistuksiesi
partitive suunnistustasi suunnistuksiasi
inessive suunnistuksessasi suunnistuksissasi
elative suunnistuksestasi suunnistuksistasi
illative suunnistukseesi suunnistuksiisi
adessive suunnistuksellasi suunnistuksillasi
ablative suunnistukseltasi suunnistuksiltasi
allative suunnistuksellesi suunnistuksillesi
essive suunnistuksenasi suunnistuksinasi
translative suunnistukseksesi suunnistuksiksesi
abessive suunnistuksettasi suunnistuksittasi
instructive — —
comitative — suunnistuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative suunnistuksemme suunnistuksemme
accusative nom. suunnistuksemme suunnistuksemme
gen. suunnistuksemme
genitive suunnistuksemme suunnistustemme
suunnistuksiemme
partitive suunnistustamme suunnistuksiamme
inessive suunnistuksessamme suunnistuksissamme
elative suunnistuksestamme suunnistuksistamme
illative suunnistukseemme suunnistuksiimme
adessive suunnistuksellamme suunnistuksillamme
ablative suunnistukseltamme suunnistuksiltamme
allative suunnistuksellemme suunnistuksillemme
essive suunnistuksenamme suunnistuksinamme
translative suunnistukseksemme suunnistuksiksemme
abessive suunnistuksettamme suunnistuksittamme
instructive — —
comitative — suunnistuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative suunnistuksenne suunnistuksenne
accusative nom. suunnistuksenne suunnistuksenne
gen. suunnistuksenne
genitive suunnistuksenne suunnistustenne
suunnistuksienne
partitive suunnistustanne suunnistuksianne
inessive suunnistuksessanne suunnistuksissanne
elative suunnistuksestanne suunnistuksistanne
illative suunnistukseenne suunnistuksiinne
adessive suunnistuksellanne suunnistuksillanne
ablative suunnistukseltanne suunnistuksiltanne
allative suunnistuksellenne suunnistuksillenne
essive suunnistuksenanne suunnistuksinanne
translative suunnistukseksenne suunnistuksiksenne
abessive suunnistuksettanne suunnistuksittanne
instructive — —
comitative — suunnistuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative suunnistuksensa suunnistuksensa
accusative nom. suunnistuksensa suunnistuksensa
gen. suunnistuksensa
genitive suunnistuksensa suunnistustensa
suunnistuksiensa
partitive suunnistustaan
suunnistustansa 		suunnistuksiaan
suunnistuksiansa
inessive suunnistuksessaan
suunnistuksessansa 		suunnistuksissaan
suunnistuksissansa
elative suunnistuksestaan
suunnistuksestansa 		suunnistuksistaan
suunnistuksistansa
illative suunnistukseensa suunnistuksiinsa
adessive suunnistuksellaan
suunnistuksellansa 		suunnistuksillaan
suunnistuksillansa
ablative suunnistukseltaan
suunnistukseltansa 		suunnistuksiltaan
suunnistuksiltansa
allative suunnistukselleen
suunnistuksellensa 		suunnistuksilleen
suunnistuksillensa
essive suunnistuksenaan
suunnistuksenansa 		suunnistuksinaan
suunnistuksinansa
translative suunnistuksekseen
suunnistukseksensa 		suunnistuksikseen
suunnistuksiksensa
abessive suunnistuksettaan
suunnistuksettansa 		suunnistuksittaan
suunnistuksittansa
instructive — —
comitative — suunnistuksineen
suunnistuksinensa

Derived terms

compounds

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.